Yläkoulun oppilaiden kokemuksia verkkokiusaamisesta

Abstract

Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, millaista ja miten usein esiintyvää verkkokiusaamista oppilaat ovat itse kokeneet tai havainneet sekä miten oppilaat ovat kokeneet koulun onnistuvan verkkokiusaamisen ennaltaehkäisemisessä ja verkkokiusaamiseen puuttumisessa. Lisäksi selvitetään, miten oppilaiden sukupuolten väliset vastaukset eroavat toisistaan. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa 7.–9. luokkalaisten kokemasta verkkokiusaamisesta. Tutkimus tuo koulun henkilökunnalle tietoa ja käytännön ohjeita verkkokiusaamisen hallintaan, mikä voi auttaa koulun henkilökuntaa parantamaan oppimisympäristön turvallisuutta sekä kehittämään taitojaan verkkokiusaamisen ennaltaehkäisemiseksi ja ratkomiseksi. Tutkimus on toteutettu laatimalla Webropolissa toteutettu sähköinen kyselylomake 7.–9. luokkalaisille. Keskeisimmissä tutkimustuloksissa ilmenee, että vähintään 37 prosenttia tutkimukseen vastanneista oppilaista on itse kokenut tai havainnut useaa erilaista verkkokiusaamisen muotoa. Sosiaalisen median alustoista verkkokiusaamista esiintyy eniten TikTokissa, Snapchatissa ja Instagramissa. Päivittäistä verkkokiusaamista ilmenee itse koettuna tai havaittuna eniten valheellisen juorujen, huhujen, kuvien tai videoiden levittämisen sekä valeprofiilin tai identiteettivarkauden osalta. Verkkokiusaamisen muodoista grooming ei ole yleinen ilmiö kaikkien oppilaiden keskuudessa. Oppilaat kertovat verkkokiusaamisesta useammin koulun ulkopuolisille henkilöille kuin koulun henkilökunnalle. Verkkokiusaamisen kokemisessa sukupuolten välillä ilmenee eroavaisuuksia. Tytöt ilmoittivat joutuvansa verkkokiusatuksi tilastollisesti merkitsevästi useammin kuin pojat, ja tytöt kokevat poikiin verrattuna enemmän seksuaalista häirintää verkossa. Tytöistä 49 prosenttia ei osaa sanoa, onko verkkokiusaaminen yhtä vakavaa kuin fyysinen kiusaaminen. Koululla on keskeinen rooli verkkokiusaamisen ehkäisemisessä ja käsittelemisessä oppilaiden keskuudessa. Jotta koulun henkilökunta voi tehokkaasti puuttua tilanteisiin ja tukea oppilaita, tarvitaan parempi keskusteluyhteys oppilaiden kanssa ja lisäksi verkkokiusaamisen määritelmä pitää tuoda nykyistä selkeämmin esille. Tutkimuksessa ilmenee sukupuolten välisten erojen huomioimisen tärkeys verkkokiusaamisen torjunnassa. Tytöt ja pojat kokevat erilaista verkkokiusaamista, mikä korostaa tarvetta kohdennetuille tukitoimille ja ennaltaehkäisylle, jotka ottavat huomioon eri kokemukset.