”Mä haluan itse valita” : Äitiyden ja lapsettomuuden merkitykset vapaaehtoisesti lapsettomien nuorten naisten haastatteluissa
Rippstein, Kiisa (2024-05-30)
”Mä haluan itse valita” : Äitiyden ja lapsettomuuden merkitykset vapaaehtoisesti lapsettomien nuorten naisten haastatteluissa
Rippstein, Kiisa
(30.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061855257
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061855257
Tiivistelmä
Tarkastelen tässä pro gradu -tutkielmassa äitiydelle ja lapsettomuudelle annettuja merkityksiä vapaaehtoisesti lapsettomien nuorten naisten haastatteluissa. Äitiys on kulttuurisesti liitetty osaksi naiseutta läpi historian kaikkialla maailmassa. Vapaaehtoisesti lapsettomat naiset ovat naisia, joiden elämäntapa ei vastaa sitä roolia, joka naiselle on historiallisesti osoitettu. Tutkielmani tavoitteena on tarkastella näiden naisten äitiydelle ja lapsettomuudelle antamia merkityksiä, koska he ovat iässä, jossa yhteiskunnan asettamat vaatimukset äitiydestä osana elämänkaarta ovat kovimmillaan.
Tutkielman teoreettisessa kehyksessä avaan äitiyden ja vapaaehtoisen lapsettomuuden käsitteiden rakentumista. Äitiys yhteiskunnallisena roolina on rakentunut suhteessa heteronormatiivisen ydinperheen työnjakoon. Äitiys on historiallisesti, kulttuurisesti, poliittisesti ja laillisesti rakentunut rooli, joka ei ole naiselle synnynnäinen, mutta jota oletetaan jokaiselta naiselta. Tutkielmassa äitiyttä käsitellään intensiivisen äitiyden aikakaudella, joka olettaa äidiltä täysivaltaista omistautumista hoivaajan roolille, ja jossa odotetaan täydellistä ja tyytyväistä äitiyttä. Tarkastelen tutkielmassa vapaaehtoista lapsettomuutta sukupuolittuneena terminä, sillä vapaaehtoisen lapsettomuuden voidaan ajatella rikkovan tätä naiselle oletettua normia. Elämäntyyli kieltäytyy länsimaisen ydinperheyhteiskunnan perhemallista ja saattaa aiheuttaa stigmaa.
Äitiyttä ja vapaaehtoista lapsettomuutta voidaan tarkastella sekä yhteiskunnallisina käsitteinä että yksilöllisinä kokemuksina. Pyrin lähestymään näitä monitasoisia kokemuksia laadullisen haastattelututkimuksen avulla. Tutkielmani aineisto muodostuu yhdestätoista puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta. Analysoin aineistoa aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen.
Analyysini perusteella yhteiskunnan, lähipiirin ja ammattilaisten nähdään asettavan naiselle oletus äitiydestä. Heteroparisuhteiden äitiyden vapaaehtoisuus asetetaan kyseenalaiseksi, koska oletus naisen äitiydestä on voimakasta. Tällöin tapa olla äiti nähdään ennalta määrättynä, jossa korostuvat intensiivisen äitiyden tapainen vaatimus täydellisyydestä, ja jonka onnistumista mitataan keskiluokan kriteereillä. Vapaaehtoisesti lapsettomat haluavat asettua vastarintaan äitiyden vaatimusta kohtaan ja aktiivisesti irtautua äitiyden oletuksesta esimerkiksi työmarkkinoilla. Heteroperheen työnjakoa ei nähdä tasa-arvoisena. Isien osallistumista hoiva- ja kotitöihin pidetään vähäisenä, vaikkakin edistystä nähdään tapahtuneen. Mikäli vapaaehtoisesti lapsettomien naisten pitäisi alkaa vanhemmiksi, he valitsisivat mieluummin isän roolin, sillä isille ei nähdä asetettavan vanhemmuuteen liittyviä odotuksia. Äitien ei ajatella saavan riittävää kiitosta työstä, jota he perheensä eteen tekevät. Vapaaehtoisesti lapsettomat naiset saattavat kokea solidaarisuutta ja kunnioitusta äitejä kohtaan.
Analyysin perusteella äitioletus elää vapaaehtoisesti lapsettomien äitiydelle ja lapsettomuudelle antamissa merkityksissä, ja vahvistaa oletusta vapaaehtoisen lapsettomuuden sukupuolittuneesta luonteesta. Jatkotutkimusta voitaisiin tuottaa esimerkiksi siitä, keneltä Suomessa oletamme vanhemmuutta ja keneltä taas emme. Lisäksi tutkimus voisi tarkastella vapaaehtoisesti lapsettomien naisten stigman käsittelyä sekä intensiivisen äitiyden oletusten merkitystä suomalaisessa kontekstissa.
Tutkielman teoreettisessa kehyksessä avaan äitiyden ja vapaaehtoisen lapsettomuuden käsitteiden rakentumista. Äitiys yhteiskunnallisena roolina on rakentunut suhteessa heteronormatiivisen ydinperheen työnjakoon. Äitiys on historiallisesti, kulttuurisesti, poliittisesti ja laillisesti rakentunut rooli, joka ei ole naiselle synnynnäinen, mutta jota oletetaan jokaiselta naiselta. Tutkielmassa äitiyttä käsitellään intensiivisen äitiyden aikakaudella, joka olettaa äidiltä täysivaltaista omistautumista hoivaajan roolille, ja jossa odotetaan täydellistä ja tyytyväistä äitiyttä. Tarkastelen tutkielmassa vapaaehtoista lapsettomuutta sukupuolittuneena terminä, sillä vapaaehtoisen lapsettomuuden voidaan ajatella rikkovan tätä naiselle oletettua normia. Elämäntyyli kieltäytyy länsimaisen ydinperheyhteiskunnan perhemallista ja saattaa aiheuttaa stigmaa.
Äitiyttä ja vapaaehtoista lapsettomuutta voidaan tarkastella sekä yhteiskunnallisina käsitteinä että yksilöllisinä kokemuksina. Pyrin lähestymään näitä monitasoisia kokemuksia laadullisen haastattelututkimuksen avulla. Tutkielmani aineisto muodostuu yhdestätoista puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta. Analysoin aineistoa aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen.
Analyysini perusteella yhteiskunnan, lähipiirin ja ammattilaisten nähdään asettavan naiselle oletus äitiydestä. Heteroparisuhteiden äitiyden vapaaehtoisuus asetetaan kyseenalaiseksi, koska oletus naisen äitiydestä on voimakasta. Tällöin tapa olla äiti nähdään ennalta määrättynä, jossa korostuvat intensiivisen äitiyden tapainen vaatimus täydellisyydestä, ja jonka onnistumista mitataan keskiluokan kriteereillä. Vapaaehtoisesti lapsettomat haluavat asettua vastarintaan äitiyden vaatimusta kohtaan ja aktiivisesti irtautua äitiyden oletuksesta esimerkiksi työmarkkinoilla. Heteroperheen työnjakoa ei nähdä tasa-arvoisena. Isien osallistumista hoiva- ja kotitöihin pidetään vähäisenä, vaikkakin edistystä nähdään tapahtuneen. Mikäli vapaaehtoisesti lapsettomien naisten pitäisi alkaa vanhemmiksi, he valitsisivat mieluummin isän roolin, sillä isille ei nähdä asetettavan vanhemmuuteen liittyviä odotuksia. Äitien ei ajatella saavan riittävää kiitosta työstä, jota he perheensä eteen tekevät. Vapaaehtoisesti lapsettomat naiset saattavat kokea solidaarisuutta ja kunnioitusta äitejä kohtaan.
Analyysin perusteella äitioletus elää vapaaehtoisesti lapsettomien äitiydelle ja lapsettomuudelle antamissa merkityksissä, ja vahvistaa oletusta vapaaehtoisen lapsettomuuden sukupuolittuneesta luonteesta. Jatkotutkimusta voitaisiin tuottaa esimerkiksi siitä, keneltä Suomessa oletamme vanhemmuutta ja keneltä taas emme. Lisäksi tutkimus voisi tarkastella vapaaehtoisesti lapsettomien naisten stigman käsittelyä sekä intensiivisen äitiyden oletusten merkitystä suomalaisessa kontekstissa.