Liikkumisvapauden rajoitus vai kasvatuksellista rajojen asettamista?
Eerola, Janina (2024-06-10)
Liikkumisvapauden rajoitus vai kasvatuksellista rajojen asettamista?
(10.06.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062457693
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062457693
Tiivistelmä
Eduskunnan oikeusasiamies on nimennyt lastensuojelun puutteet yhdeksi kymmenestä keskeisestä perus- ja ihmisoikeusongelmasta Suomessa. Oikeusasiamiehen mukaan lastensuojelulaitosten työntekijät eivät aina täysin ymmärrä, mikä on laissa tarkoitettua hyväksyttävää kasvatusta ja mikä esimerkiksi liikkumisvapauden rajoittamista. Lastensuojelulaitoksissa ei sen vuoksi aina tunnisteta myöskään hyväksyttävien kasvatuksellisten keinojen ja lastensuojelulain mukaisten rajoitustoimenpiteiden välistä eroa. Lapsia rajoitetaan kasvatukseen vedoten, vaikka toimenpide edellyttäisi lain mukaisen valituskelpoisen rajoittamispäätöksen tekemistä.
Tässä pääasialliselta metodiltaan lainopillisessa tutkielmassa tarkastellaan, missä raja hyväksyttävien kasvatuksellisten keinojen sekä lastensuojelulain mukaisen liikkumisvapauden rajoittamisen välillä on. Lisäksi tarkastellaan, mitä asioita tätä rajaa arvioitaessa on otettu huomioon. Aineistona tutkielmassa käytetään eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuja ja tarkastuspöytäkirjoja pääasiassa vuosilta 2018–2021, lainvalmistelumateriaaleja sekä oikeuskirjallisuutta.
Tutkielmassa hahmotellaan raja hyväksyttävien kasvatuksellisten keinojen ja lastensuojelulain mukaisen liikkumisvapauden rajoittamisen välillä kolmessa eri tilanteessa, jotka ovat laitoksen alueelta, laitoksesta ja tietyn asuinyksikön tiloista poistuminen. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännön perusteella huomiota on tässä rajanvedossa kiinnitetty erityisesti toimenpiteen tarkoitukseen, kestoon ja intensiteettiin. Tilanteiden arvioinnissa ovat korostuneet esimerkiksi liikkumiseen tarvittavat luvat sekä ohjaajan läsnäolo.
Tarve rajanvedon selkeyttämiselle on edelleen olemassa, minkä vuoksi yhteiskunnallista keskustelua rajoitustoimenpiteistä, huolenpitoa koskevista käytännöistä sekä käytäntöjen yhtenäistämisestä valtakunnallisesti on jatkettava. Lisäksi erityistä huomiota tulisi kiinnittää myös lastensuojelulaitosten työntekijöiden kouluttamiseen, ohjaamiseen ja neuvontaan.
Tässä pääasialliselta metodiltaan lainopillisessa tutkielmassa tarkastellaan, missä raja hyväksyttävien kasvatuksellisten keinojen sekä lastensuojelulain mukaisen liikkumisvapauden rajoittamisen välillä on. Lisäksi tarkastellaan, mitä asioita tätä rajaa arvioitaessa on otettu huomioon. Aineistona tutkielmassa käytetään eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuja ja tarkastuspöytäkirjoja pääasiassa vuosilta 2018–2021, lainvalmistelumateriaaleja sekä oikeuskirjallisuutta.
Tutkielmassa hahmotellaan raja hyväksyttävien kasvatuksellisten keinojen ja lastensuojelulain mukaisen liikkumisvapauden rajoittamisen välillä kolmessa eri tilanteessa, jotka ovat laitoksen alueelta, laitoksesta ja tietyn asuinyksikön tiloista poistuminen. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännön perusteella huomiota on tässä rajanvedossa kiinnitetty erityisesti toimenpiteen tarkoitukseen, kestoon ja intensiteettiin. Tilanteiden arvioinnissa ovat korostuneet esimerkiksi liikkumiseen tarvittavat luvat sekä ohjaajan läsnäolo.
Tarve rajanvedon selkeyttämiselle on edelleen olemassa, minkä vuoksi yhteiskunnallista keskustelua rajoitustoimenpiteistä, huolenpitoa koskevista käytännöistä sekä käytäntöjen yhtenäistämisestä valtakunnallisesti on jatkettava. Lisäksi erityistä huomiota tulisi kiinnittää myös lastensuojelulaitosten työntekijöiden kouluttamiseen, ohjaamiseen ja neuvontaan.