Vanhemmuuden vahvistaminen vanhemman kuoleman ja perinnönjaon jälkeen
Kontkanen, Noora (2024-06-11)
Vanhemmuuden vahvistaminen vanhemman kuoleman ja perinnönjaon jälkeen
Kontkanen, Noora
(11.06.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061854282
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061854282
Tiivistelmä
Aikaisemmin vanhemmuuden selvittämiseen ei ole ollut yhtä tehokkaita keinoja, mutta teknologian kehityksen myötä biologisen vanhemmuuden selvittäminen on helpottunut ja vanhemmuus on mahdollista selvittää oletetun vanhemman jo kuoltua. Myös hedelmöityshoitojen seurauksena syntyneille lapsille on nykyään mahdollista saada synnyttävän äidin ohella vahvistetuksi isä tai toinen äiti. Vanhemmuussuhde on vanhemmuuslain mukaan mahdollista saada vahvistetuksi myös niissä tapauksissa, kun oletettu vanhempi on jo kuollut.
Tutkimuksen keskeisin tutkimuskysymys on se, mitä tapahtuu perinnönjaossa, kun rintaperillisen perillisasema vahvistetaan vasta perinnönjaon jälkeen. Tutkimuksen päämääränä on siten vastata siihen, miten vanhemmuuden vahvistaminen vasta tämän kuoleman ja perinnönjaon toimittamisen jälkeen vaikuttaa lapsen perintöoikeuteen ja kuinka toimitettu perinnönjako tulee oikaistavaksi.
Metodina tutkimuksessa on lainoppi. Hahmotan tutkimuskysymystä tulkitsemalla Suomessa voimassa olevaa lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä asian ympärillä. Pyrin tarkastelemaan lainsäädäntöä järjestelmällisesti ja antamaan kattavan kuvan tämänhetkisestä oikeudellisesta tilasta. Käytän tutkimuksessa oikeuslähteinä pääasiassa suomalaista oikeuskirjallisuutta sekä kansallista lainsäädäntöä ja lainvalmisteluaineistoa. Näitä lähteitä täydentämässä on kansallisten tuomioistuinten ratkaisut sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut, jotka ohjaavat kansallista lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä.
Vanhemmuuden vahvistaminen luo vanhemman ja lapsen välille oikeudellisen suhteen ja lapsi saa tämä seurauksena perintöoikeuden vanhempansa jälkeen. Kun vanhemmuus vahvistetaan vasta perinnönjaon toimittamisen jälkeen, perillispiiriin tulee kuitenkin muutoksia. Tällöin alkuperäistä perinnönjakoa voidaan joutua oikaisemaan, jotta sivuutetun perillisen oikeus perintöön saadaan toteutetuksi. Perinnönjaon oikaisuun sovelletaan 1.1.2016 voimaan tullutta perintökaaren 23a lukua. Perinnönjaon oikaisu ja siitä seuraava omaisuuden palautusvelvollisuus voi muodostua hankalaksi, erityisesti tilanteissa, jossa alkuperäisestä perinnönjaosta on kulunut jo pitkä aika.
Jo toimitettuihin perinnönjakoihin puuttuminen tarkoittaa aina myös perillisten omaisuuden suojaan kajoamista. Perintökaaren 23a luvussa on kuitenkin huomioitu tilanteet, jossa perinnönjaon oikaisua vaativa on tullut perillisen asemaan vasta perinnönjaon toimittamisen jälkeen. Laista löytyy myös palautusvelvollisuuden sovittelua koskeva säännös niitä tilanteita varten, jossa palautusvastuu muodostuisi kohtuuttomaksi. Jos perittävän kuoleman jälkeen on toimitettu ositus tai omaisuuden erottelu, myös sitä voidaan oikaista.
Tutkimuksen keskeisin tutkimuskysymys on se, mitä tapahtuu perinnönjaossa, kun rintaperillisen perillisasema vahvistetaan vasta perinnönjaon jälkeen. Tutkimuksen päämääränä on siten vastata siihen, miten vanhemmuuden vahvistaminen vasta tämän kuoleman ja perinnönjaon toimittamisen jälkeen vaikuttaa lapsen perintöoikeuteen ja kuinka toimitettu perinnönjako tulee oikaistavaksi.
Metodina tutkimuksessa on lainoppi. Hahmotan tutkimuskysymystä tulkitsemalla Suomessa voimassa olevaa lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä asian ympärillä. Pyrin tarkastelemaan lainsäädäntöä järjestelmällisesti ja antamaan kattavan kuvan tämänhetkisestä oikeudellisesta tilasta. Käytän tutkimuksessa oikeuslähteinä pääasiassa suomalaista oikeuskirjallisuutta sekä kansallista lainsäädäntöä ja lainvalmisteluaineistoa. Näitä lähteitä täydentämässä on kansallisten tuomioistuinten ratkaisut sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut, jotka ohjaavat kansallista lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä.
Vanhemmuuden vahvistaminen luo vanhemman ja lapsen välille oikeudellisen suhteen ja lapsi saa tämä seurauksena perintöoikeuden vanhempansa jälkeen. Kun vanhemmuus vahvistetaan vasta perinnönjaon toimittamisen jälkeen, perillispiiriin tulee kuitenkin muutoksia. Tällöin alkuperäistä perinnönjakoa voidaan joutua oikaisemaan, jotta sivuutetun perillisen oikeus perintöön saadaan toteutetuksi. Perinnönjaon oikaisuun sovelletaan 1.1.2016 voimaan tullutta perintökaaren 23a lukua. Perinnönjaon oikaisu ja siitä seuraava omaisuuden palautusvelvollisuus voi muodostua hankalaksi, erityisesti tilanteissa, jossa alkuperäisestä perinnönjaosta on kulunut jo pitkä aika.
Jo toimitettuihin perinnönjakoihin puuttuminen tarkoittaa aina myös perillisten omaisuuden suojaan kajoamista. Perintökaaren 23a luvussa on kuitenkin huomioitu tilanteet, jossa perinnönjaon oikaisua vaativa on tullut perillisen asemaan vasta perinnönjaon toimittamisen jälkeen. Laista löytyy myös palautusvelvollisuuden sovittelua koskeva säännös niitä tilanteita varten, jossa palautusvastuu muodostuisi kohtuuttomaksi. Jos perittävän kuoleman jälkeen on toimitettu ositus tai omaisuuden erottelu, myös sitä voidaan oikaista.