Resilienssin vaikutus asiantuntijan työhyvinvointiin organisaatiomuutoksessa

Abstract

Nykypäivän työelämä on jatkuvan muutoksen alla ja se asettaa yrityksille paineita toimia entistä joustavammin ja ketterämmin. Digitalisaatio on myös muovannut voimakkaasti työnteon tapoja ja mahdollistanut työnteon ajasta ja paikasta riippumatta. Kasvaneet vaatimukset työn suorittamiselle ja jatkuvalle uusiutumiselle kohdistuvat myös työntekijöihin, joiden henkilökohtainen resilienssi ja työhyvinvointi on noussut entisestään huomion alle koronapandemian myötä. Erityisesti tietotyöhön keskittyvässä asiantuntijatyössä on nähtävissä kognitiivisen sekä henkisen kuorman lisääntyminen.

Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että resilienssi ja työhyvinvointi ovat toisiinsa positiivisesti yhteydessä. Resilienssin on havaittu vaikuttavan työhyvinvointiin esimerkiksi tuloksellisuuden, työtyytyväisyyden, sekä työhön sitoutumisen kautta. Moni aiemmista tutkimuksista on kuitenkin keskittynyt enemmän resilienssin ja työhyvinvoinnin välisen suhteen ilmenemiseen, kuin resilienssin käytännön tason vaikutuksiin työhyvinvoinnin kannalta työntekijän näkökulmasta. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät tukevat asiantuntijoiden resilienssiä, ja kuinka resilienssi on vaikuttanut asiantuntijoiden työhyvinvointiin organisaatiomuutoksen kokeneessa yrityksessä. Tutkimuksen tavoitteena on valottaa resilienssin merkitystä työhyvinvoinnin tukijana sekä organisaatiomuutoksen vaikutusta resilienssin ja työhyvinvoinnin väliseen suhteeseen.

Tutkielman päätutkimuskysymyksenä on Miten asiantuntijan resilienssi vaikuttaa hänen työhyvinvointiinsa organisaatiomuutoksessa? Tutkielman apututkimuskysymyksinä ovat Miten resilienssin vaikutukset ilmenevät käytännössä työhyvinvoinnissa? ja Mitkä tekijät tukevat asiantuntijan resilienssiä? Tällä tutkimuksella halutaan edistää ymmärrystä resilienssin vaikutuksista työhyvinvointiin käytännön tasolla asiantuntijoiden subjektiivisen näkökulman avulla. Tutkimuksen toivotaan tarjoavan organisaatioille ymmärrystä työntekijöiden resilienssin ja työhyvinvoinnin välisestä suhteesta, jotta näitä osa-alueita voitaisiin tukea tulevaisuudessa paremmin normaalissa työarjessa sekä muutostilanteissa. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla asiantuntijoita puolistrukturoitujen yksilöhaastattelujen avulla ja aineisto koostui yhteensä kuuden asiantuntijan haastatteluista. Tutkimuksen analyysia ohjasi aineistolähtöinen teoria eli grounded theory.

Tutkimuksella saatiin edistettyä aiempaa ymmärrystä työntekijöiden resilientin käyttäytymisen ilmenemistavoista. Tutkimuksen avulla saatiin myös selville, että asiantuntijoiden resilienssiä tukevat yleisesti työyhteisö, työn resurssit, organisaation toiminta, arjen peruspilarit sekä aiempi kokemus. Tutkimuksessa kävi ilmi, että resilienssi on vaikuttanut asiantuntijoiden työhyvinvointiin organisaatiomuutoksen aikana ylläpitämällä heidän henkistä vointiaan sekä lisäämällä positiivisia tuntemuksia positiivisen suhtautumisen kautta. Nämä tulokset edistävät aiempaa ymmärrystä siitä, miten muutos vaikuttaa resilienssin ja työhyvinvoinnin väliseen suhteeseen. Tämän tutkimuksen tulokset tarjoavat asiantuntijaorganisaatioiden johtajille konkreettista tietoa siitä, millainen merkitys resilienssillä on työhyvinvointiin, millainen vaikutus muutoksella on niiden väliseen suhteeseen ja kuinka resilienssiä voitaisiin tukea organisaatioissa.