Hiilineutraali Suomi 2035 : Puolueiden, elinkeinoelämän ja järjestöjen näkemykset Marinin hallituksen ilmasto- ja energiastrategiaan
Mäkitalo, Petteri (2024-06-25)
Hiilineutraali Suomi 2035 : Puolueiden, elinkeinoelämän ja järjestöjen näkemykset Marinin hallituksen ilmasto- ja energiastrategiaan
(25.06.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062859394
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062859394
Tiivistelmä
Marinin hallitus (2019–2023) asetti kunnianhimoisen ilmastotavoitteen olla maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointivaltio vuoteen 2035 mennessä. Tämän tutkielman aiheena on Suomen ilmasto- ja energiapolitiikka kyseisen tavoitteen kontekstissa. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarve päästövähennyksille ja luonnonvarojen kulutuksen vähentämiselle on suuri, ja tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten nämä asiat hahmotetaan eri toimijoiden toimesta.
Aihetta lähestytään ekologisen modernisaatioteorian kautta, ja työn tutkimuskysymyksenä on, miten ekologinen modernisaatio esiintyy Suomen ilmasto- ja energiapolitiikassa. Työn empiirisenä aineistona toimii Marinin hallituksen ilmasto- ja energiastrategia, jonka valmisteli työ- ja elinkeinoministeriö (TEM), strategiasta eduskunnassa käyty lähetekeskustelu sekä strategiaan annetut elinkeinoelämän ja järjestöjen lausunnot. Menetelmänä työssä toimii teoriaohjaava sisällönanalyysi, joka on laadullinen tutkimusmenetelmä.
Ekologinen modernisaatioteoria käsittelee talouden ja ympäristön välisen suhteen järjestämistä. Teoria käsittää kaksi suuntausta, joista toinen painottaa ympäristön tilan parantamista teknologisilla innovaatioilla, ja toinen huomioimalla ympäristön itseisarvon sekä asettamalla talouden luonnon kantokyvyn raameihin esimerkiksi tarkastelemalla ylikulutusta ja tuotannon globaaleja vaikutuksia.
Aiemmassa tutkimuksessa Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan on tunnistettu painottavan ekologisen modernisaation teknologisiin innovaatioihin nojaavaa suuntausta, jolla pyritään paitsi ympäristön tilan parantamiseen myös talouskasvun lisäämiseen. Lisäksi ilmasto- ja energiapolitiikassa on vallinnut eri toimijoiden välillä vahva konsensus, jonka ulkopuolelle järjestöt kuitenkin sijoittuvat. Tutkielma vahvistaa aiemman tutkimuksen johtopäätöksiä teknologiseen kehitykseen ja talouskasvuun pohjaavasta ilmasto- ja energiapolitiikasta, kuin myös järjestöjen sijoittumisesta konsensuksen ulkopuolelle. Vaikutusvaltaansa lisänneiden Perussuomalaisten ilmastopoliittisesta linjasta tehtiin myös aiemman tutkimuksen mukaisia havaintoja.
Huomioiden luonnon resurssien ylikulutuksen ja sen vaikutukset ilmaston lämpenemiseen ja luontokatoon, myös Suomen ilmasto- ja energiapolitiikassa tulisi teknologisten innovaatioiden ohella tähdätä materiaalisen kulutuksen vähentämiseen. Järjestöjen näkökulman ja tutkimuksen voimakkaampi sisällyttäminen päätöksentekoon voisi edistää sekä ympäristön että ihmisten kannalta kestävää ilmasto- ja energiapolitiikkaa.
Aihetta lähestytään ekologisen modernisaatioteorian kautta, ja työn tutkimuskysymyksenä on, miten ekologinen modernisaatio esiintyy Suomen ilmasto- ja energiapolitiikassa. Työn empiirisenä aineistona toimii Marinin hallituksen ilmasto- ja energiastrategia, jonka valmisteli työ- ja elinkeinoministeriö (TEM), strategiasta eduskunnassa käyty lähetekeskustelu sekä strategiaan annetut elinkeinoelämän ja järjestöjen lausunnot. Menetelmänä työssä toimii teoriaohjaava sisällönanalyysi, joka on laadullinen tutkimusmenetelmä.
Ekologinen modernisaatioteoria käsittelee talouden ja ympäristön välisen suhteen järjestämistä. Teoria käsittää kaksi suuntausta, joista toinen painottaa ympäristön tilan parantamista teknologisilla innovaatioilla, ja toinen huomioimalla ympäristön itseisarvon sekä asettamalla talouden luonnon kantokyvyn raameihin esimerkiksi tarkastelemalla ylikulutusta ja tuotannon globaaleja vaikutuksia.
Aiemmassa tutkimuksessa Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan on tunnistettu painottavan ekologisen modernisaation teknologisiin innovaatioihin nojaavaa suuntausta, jolla pyritään paitsi ympäristön tilan parantamiseen myös talouskasvun lisäämiseen. Lisäksi ilmasto- ja energiapolitiikassa on vallinnut eri toimijoiden välillä vahva konsensus, jonka ulkopuolelle järjestöt kuitenkin sijoittuvat. Tutkielma vahvistaa aiemman tutkimuksen johtopäätöksiä teknologiseen kehitykseen ja talouskasvuun pohjaavasta ilmasto- ja energiapolitiikasta, kuin myös järjestöjen sijoittumisesta konsensuksen ulkopuolelle. Vaikutusvaltaansa lisänneiden Perussuomalaisten ilmastopoliittisesta linjasta tehtiin myös aiemman tutkimuksen mukaisia havaintoja.
Huomioiden luonnon resurssien ylikulutuksen ja sen vaikutukset ilmaston lämpenemiseen ja luontokatoon, myös Suomen ilmasto- ja energiapolitiikassa tulisi teknologisten innovaatioiden ohella tähdätä materiaalisen kulutuksen vähentämiseen. Järjestöjen näkökulman ja tutkimuksen voimakkaampi sisällyttäminen päätöksentekoon voisi edistää sekä ympäristön että ihmisten kannalta kestävää ilmasto- ja energiapolitiikkaa.