Työntekijän ja virkamiehen sananvapauden rajat väärinkäytöksistä ilmoitettaessa

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee työntekijän ja virkamiehen sananvapauden rajoja, kun nämä ilmoittavat tai julkistavat työnsä yhteydessä havaitsemiaan väärinkäytöksiä. Tämän tutkielman tutkimuskysymyksenä on, milloin työntekijän tai virkamiehen tekemä ilmoitus saa sananvapauden suojaa ja toisaalta, milloin työntekijän tai virkamiehen sananvapauden rajoittaminen on ilmoituksen vuoksi oikeutettua. Tutkielmassa arvioidaan myös, minkälaisia vaikutuksia vuonna 2023 voimaan tulleella ilmoittajansuojelulailla on työntekijän ja virkamiehen sananvapauteen ja minkälaisia haasteita ilmoittajansuojelulakiin liittyy sananvapauden toteutumisen kannalta. Tutkielmassa hyödynnetään lainopillista metodia ja oikeuspoliittista tutkimusotetta.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on vahvistanut ratkaisussa Guja erilliset arviointikriteerit, joilla se on arvioinut ilmoittajan asemassa olevan työntekijän ja virkamiehen sananvapauden rajoja. Ilmoittajan on väärinkäytöksistä ilmoittaessaan huomioitava lojaliteettivelvollisuutensa, joka asettaa erilaisia vaatimuksia sananvapauden käytölle. EIT:n oikeuskäytäntö osoittaa, että työntekijä tai virkamies saa varmimmin sananvapauden suojaa, kun hän on väärinkäytöksen paljastaessaan noudattanut kaikkia Guja-kriteerien ilmoittamiselle asettamia vaatimuksia.

Guja-kriteerien vastainen menettely, kuten sisäisen ilmoittamisen perusteeton ohittaminen tai virheellisten tietojen tietoinen ilmoittaminen, voi muodostaa perusteen ilmoittajan sananvapauden rajoittamiselle. EIT on painottanut, että ilmoituksen taustalla olevalla motiivilla on olennainen merkitys ilmoittajan sananvapauden rajojen arvioinnissa. Tutkielmassa havaitaan, että ilmoittajansuojelulaissa ilmoituksen taustalla oleville motiiveille ei ole ainakaan suoranaisesti annettu ilmoittajan suojan kannalta vastaavaa merkitystä kuin EIT:n oikeuskäytännössä.

Selkeiden ilmoittajan suojelun edellytysten on nähty edistävän sitä, että ilmoittajat uskaltavat tuoda esille työnsä yhteydessä havaitsemiaan väärinkäytöksiä. Tutkielmassa katsotaan, että ilmoittajansuojelulain sääntely ilmoituskanavista ja vaatimus ilmoitettavien tietojen paikkansapitävyyden varmistamisesta parantavat potentiaalisen ilmoittajan mahdollisuuksia ennakoida, kuuluuko ilmoittaminen ilmoittajansuojelulain mukaisen suojan piiriin vai ei. Toisaalta ilmoittajansuojelulakiin sisältyy myös ilmoittajan kannalta vaikeaselkoisia vaatimuksia, jotka voivat nostaa ilmoituskynnystä.