Sukupolvenvaihdoksen ja yritysvarallisuuden huojentamisen säännökset perintö- ja lahjaverotuksessa.

Abstract

Tutkielmassani käsittelen osakeyhtiön sukupolvenvaihdossäännöksiä perintö- ja lahjaverotuksen 55–57 §:n näkökulmasta. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti PerVL 55.1 § ja PerVL 55.2 §:n lainkohdat, joissa ensimmäisessä määritellään millaisiin osakeyhtiön osakkeisiin perintö- ja lahjasaantoihin huojennus voidaan myöntää ja jälkimmäisessä käsitellään sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltamisen piiriin kuuluvia varoja. Epäselviä tulkintatilanteita syntyy yritystoiminnan määrittämisestä, katsotaanko sen kuuluvan huojennuksen piirin ja onko se EVL:n vai TVL:n alaista yritystoimintaa. Yrityksen ja yritysvarallisuuden käsite on määrittelyn kannalta tärkeää, sillä niitä ei ole selvitetty lain puitteissa ja tulkinnat oikeuskäytänteissä ovat olleet vaihtelevia. Sukupolvenvaihdoksen verohuojennus pyrkii turvaamaan jatkuvuuden yritystoiminnassa ja vähentämään liian ankaraa verokohtelua. Vuonna 2020 voimaan astunut tulolähdemuutos aiheuttikin problematiikkaa, sillä se muutti osakeyhtiöön sovellettavia lainsäädöksiä TVL:n osalta. Vuodesta 2020 lähtien osakeyhtiön omaisuusjakoa ei enää sovelleta EVL:n ja TVL:n välillä, vaan se verotetaan elinkeinoverolain mukaisesti. Sukupolvenvaihdoshuojennus tarjoaa yleisesti merkittävän veroedun, mikä helpottaa yritysten sukupolvenvaihdosten tekemistä. Yrityksen on myös tärkeä varmistaa, että huojennuksen soveltamisedellytykset täyttyvät, mukaan lukien siirtyvän liiketoiminnan luonne, huojennuksen hakemisen ajankohta sekä toiminnan jatkamisen vaatimukset. Yritystoiminnan harjoittamisen on oltava aktiivista elinkeinotoimintaa eikä passiivista sijoitustoimintaa tai arvopaperikauppaa hyväksytä. Sukupolvenvaihdoshuojennusta tulisi ensisijaisesti hakea aina ennen perintö- tai lahjaverotuksen toimittamista, jotta edun myöntäminen tulisi varmistetuksi. Sukupolvenvaihdoshuojennuksen yhteydessä voidaan suorittaa myös taseaukaisu. Taseavaamisen perusajatuksena on tarkastella, mitkä varallisuudet voidaan laskea sukupolvenvaihdoshuojennuksen piiriin kuuluviksi. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä avattiin vuonna 2018 sukupolvenvaihdoksen yhteydessä yhtiön tase ensimmäistä kertaa ja varat jaettiin huojennukseen tai huojennuksen ulkopuolelle jäävään varallisuuteen. Erityisesti yhtiön sijoitusvarallisuus katsottiin ulkopuoliseksi eikä sen osuutta todennettu käytettävän lähiaikana tapahtuvaan elinkeinotoimintaan. Kun suurin osa yhtiön varallisuudesta ei ole sidoksissa yhtiön toimintaan, niin taseaukaisua pidetään korkeasta kynnyksestä huolimatta tarpeellisena. Kokonaisarvioinnissa vaikuttavat siirtyvän varallisuuden lisäksi yhtiön toiminta ja jatkajan rooli. Lähestymistapa tutkielmaan on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Olen tarkastellut voimassa olevaa verolainsäädäntöä sekä KHO:n ja muiden oikeusistuinten ratkaisuja. Lähdeaineisto on koostunut voimassa olevasta laista, viranomaislähteistä sekä alan tutkimuskirjallisuudesta. Oikeuskäytäntö on osoittanut vallitsevan asemansa osakeyhtiön sukupolvenvaihdoksen perintö- ja lahjaverotuksen tulkinnassa. Korkeimman oikeuden ratkaisuissa pohditaankin nykyisin enemmän osakeyhtiön huojennussäännösten soveltuvuutta sekä osakeyhtiön yritystoiminnan luonnetta ja jatkajan asemaa sukupolvenvaihdoksissa. Oikeustapauksista ilmeneekin, että PerVL:n alaiset normit eivät ole yksiselitteisiä ja ne aiheuttavat paljon haasteita varsinkin osakeyhtiön sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltamisessa.