Liikesalaisuuksien vaikutus EU:n datasäädöksen velvoittamaan datan jakamiseen ja saataville asettamiseen

Abstract

EU:n datasäädöksellä luodaan datan haltijoille velvoite jakaa IoT-laitteiden tuottamaa ja keräämää dataa laitteiden käyttäjille ja käyttäjien valitsemille kolmansille osapuolille. Datanjakovelvoite koskee sekä henkilödataa että muuta dataa. Datanjakovelvoitteen alaisuuteen kuuluvat myös dataerät, jotka sisältävät liikesalaisuuksia. Liikesalaisuuksien luottamuksellisuuden säilyttämiseksi datan haltijalle (joka on liikesalaisuuden haltija) annetaan oikeussuojakeinoja liikesalaisuuksien suojaamiseksi datanjakotilanteissa. Datasäädöksen soveltamistilanteissa EU:n liikesalaisuusdirektiivi antaa liikesalaisuudelle määritelmän. Liikesalaisuusdirektiivin liikesalaisuuden määritelmä on johdettu kansainvälisestä TRIPS-sopimuksesta. Niin liikesalaisuusdirektiivissä, TRIPS-sopimuksessa kuin muissa laeissa ja sopimuksissa liikesalaisuudelle annettu määritelmä on lavea. Lavea määritelmä mahdollistaa monenlaisen tiedon suojaamisen liikesalaisuutena, mutta se tuo myös tulkintaongelmia, kun jokaisen dataerän liikesalaisuusstatus tulee arvioida tilannekohtaisesti. Datasäädöksen soveltamistilanteissa liikesalaisuusstatuksen arviointi tulee olemaan datan haltijan (joka on liikesalaisuuden haltija) tehtävänä. Tämän vuoksi liikesalaisuuden määritelmän ja määritelmän taustan arviointi on ensiarvoisen tärkeää. Vaikka datan haltija ei voi välttää datanjakovelvoitetta liikesalaisuuksiin vedoten, datasäädös asettaa käyttäjille ja datan vastaanottajille velvollisuuksia suojella liikesalaisuuksien luottamuksellisuutta erilaisin toimenpitein, joista datan haltijan ja käyttäjän tai datan vastaanottajan on päästävä sopimukseen. Jos osapuolet eivät pääse sopimukseen, datan haltija voi keskeyttää datan jakamisen liikesalaisuuksiin vedoten. Jos datan haltija, joka on liikesalaisuuden haltija, osoittaa, että sille aiheutuu todennäköisesti vakavaa taloudellista vahinkoa liikesalaisuuksia sisältävän datan jakamisesta siitä huolimatta, että käyttäjä tai datan vastaanottaja toteuttaisi kaikki liikesalaisuuksien suojaustoimenpiteet, datan haltija voi poikkeuksellisesti evätä pyynnön liikesalaisuuksia sisältävään dataan pääsystä tai sen jakamisesta. Datan haltijan, joka on liikesalaisuuden haltija, suojamekanismit luovat käyttäjälle ja datan vastaanottajalle intressin haastaa datan haltijan päätös olla jakamatta datasäädöksen datanjakovelvoitteen alaista dataa liikesalaisuuksiin vedoten. Datasäädös tarjoaa näihin tilanteisiin oikeussuojakeinoja sekä käyttäjälle että datan vastaanottajalle. Kumpikin voi viedä asian esimerkiksi tuomioistuimen ratkaistavaksi tai valittaa datan haltijan päätöksestä toimivaltaiselle viranomaiselle. Käyttäjä ja datan vastaanottaja voivat myös haastaa datan haltijan väitteen siitä, että jokin dataerä on liikesalaisuus. Datasäädös ei anna tähän suoraan sovellettavia säännöksiä, vaan on katsottava liikesalaisuusdirektiivin suuntaan. Tässä tilanteessa toimivaltaisen tuomioistuimen tehtävänä on ratkaista täyttääkö dataerä liikesalaisuusdirektiivin mukaisen liikesalaisuuden määritelmän. Datasäädöksen ja liikesalaisuuksien välinen suhde on kompleksinen yhtälö, jossa on tärkeää ottaa huomioon niin käyttäjien ja datan vastaanottajien kuin liikesalaisuuksien haltijoiden oikeudet. Liikesalaisuuden statuksen riitauttaminen on merkittävä oikeudellinen kysymys, erityisesti tilanteissa, joissa tiedon liikesalaisuusstatus on kiistanalainen ilman selkeää oikeudenloukkausta.