CSR-direktiivin vaikutukset kestävyysraportointiin ja kestävyysvarmennuksiin varmennusosapuolten nykyvalmiuksista tarkasteltuna

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan kestävyysraportoinnin ja kestävyysvarmennusten nykytilaa ja kehittämistarpeita Euroopan parlamentin ja neuvoston asettaman kestävyysraportointidirektiivin eli CSR-direktiivin valossa (engl. corporate social responsibility directive). CSR-direktiivillä säädetään kestävyysraportointivelvoitteiden soveltamislaajuudesta, voimaantulosta sekä siitä, mitä tietoja kestävyysraportteihin tulee sisällyttää. CSR-direktiivi vahvistaa sääntelyperusteisen ohjausvaikutuksen velvoittavuutta, laajentaa raportointivelvoitteiden soveltamislaajuutta sekä ulottaa välillisiä raportointivaatimuksia toimitus- ja alihankintaketjuihin. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaiset valmiudet jo aiemmin raportointivelvollisilla yrityksillä ja kestävyysvarmentajilla on vastata velvoitteisiin. Tutkielman tulokulma huomioi molempien varmennusosapuolten näkökulmat, sillä osapuolet ovat vaikuttaneet yhdessä tarkasteltavan ilmiön kehittymiseen. Kun huomiota ohjataan toiminnan nykytilan tarkasteluun, painoarvoa asetetaan sekä raportointiyrityslähtöisiin että varmentajalähtöisiin tekijöihin, joiden on tunnistettu joko rajoittavan tai mahdollistavan kestävyystavoitteisiin vastaamista.

Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu legitimiteettiteoriasta sekä institutionaalisesta teoriasta. Legitimiteettiteorialla kuvataan kestävyysraportoinnin ja kestävyysvarmennusten nykytilaa eli käytännössä niitä pyrkimyksiä, joiden avulla varmennusosapuolet ovat pyrkineet vahvistamaan toimintansa hyväksyttävyyttä vallinneessa kontekstissa sekä niitä puutteita, joita toiminnassa on tunnistettu. Institutionaalisen teorian tarkoituksena on puolestaan kuvata, miten toteutetut sääntelyperusteiset ohjauspyrkimykset selittävät kestävyysraportoinnin sekä kestävyysvarmennusten nykytilaa. Tältä osin huomiota ohjataan NFR-direktiivin (engl. non- financial directive) vaikuttavuuteen sekä siihen, miten vaikuttavuuden puutteisiin pyritään reagoimaan CSR-direktiivillä.

Tutkielman empiirinen aineisto koostuu asiantuntijalausunnoista sekä asiantuntijahaastatteluista. Asiantuntijalausunnot käsittelevät hallituksen esityksen luonnosta (HE-luonnos), jolla CSR- direktiivin vaatimukset saatetaan Suomessa kansallisesti voimaan. Tutkielmaan on valikoitu lausunnot, jotka käsittelevät CSR-direktiivin voimaantuloa, soveltamislaajuutta ja erikokoisten yritysten valmiuksia vastata CSR-direktiivin velvoitteisiin. Kestävyysvarmennusten osalta tarkastellaan kestävyysvarmentajien kelpoisuusehtoja sekä kestävyysvarmennusmarkkinoiden keskittämistä. Puolistrukturoituja asiantuntijahaastatteluita on toteutettu yhteensä 5 kappaletta, joista 2 kestävyysraportointiyritysten edustajien, 2 Big4-tilintarkastusyhteisöjen edustajien ja 1 Työ- ja elinkeinoministeriön johtavan asiantuntijan kanssa.

Tutkielman tulosten perusteella CSR-direktiivi on kokonaisuudessaan mittava uudistus, joka vahvistaa kestävyysraportoinnin ja kestävyysvarmennusten velvoittavuutta. Direktiivin myötä kestävyysvarmennusten ja täten asiantuntevien kestävyysvarmentajien kysyntä moninkertaistuu. Koska kestävyysvarmennusmarkkinat keskitetään Big4-tilintarkastusyhteisöille, alan kilpailu supistuu. Tutkielman perusteella raportointiyritysten valmiudet vastata CSR-direktiivin vaatimuksiin ovat melko hyvät, mutta yrityksen koolla ja aiemmalla raportointikokemuksella on havaittava merkitys. Jotta varmennusosapuolet kykenevät vastaamaan direktiivin vaatimuksiin, raportointiyritysten on kiinnitettävä huomiota kestävyystietojen hajanaisuuteen sekä pyrittävä kehittämään integroituja raportointijärjestelmiä. Kestävyysvarmentajina toimivien Big4- tilintarkastusyhteisöjen on kehitettävä CSR-kontekstiin soveltuvia varmennusmenetelmiä sekä panostettava kouluttautumiseen ja kestävyyssubstanssiosaamisen vahvistamiseen.