Aineellinen kulttuuriperintö yritysnarratiivien tehostajana
Kehusmaa, Anu (2024-08-12)
Aineellinen kulttuuriperintö yritysnarratiivien tehostajana
(12.08.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024083067408
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024083067408
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka aineellinen kulttuuriperintö voi tehostaa yritysnarratiiveja. Tutkielma jakaantuu kolmeen osakysymykseen, jotka ovat 1) kuinka aineellinen kulttuuriperintö kasvattaa yrityksen pääomaa, 2) millä tavoin historiaviestintä tukee brändiä sekä 3) kuinka aineellinen kulttuuriperintö vaikuttaa historiaviestintään?
Tutkimuksen taustalla on havainto, että liiketaloustieteiden alalta puuttuu kokonaisvaltainen nä-kökulma aineellisen kulttuuriperinnön hyödyntämisestä yrityksen narratiiveissa ja historiavies-tinnässä, vaikka kiinnostus perinnön tuomaan kilpailuetuun on kasvanut.
Tutkielmassa näkökulmassa hyödynnetään koontia historiaviestintää tutkineiden Blombäckin ja Brunningen (2016) sekä Fosterin ja muiden (2017) tuloksista historiaviestinnän tavoitteista sekä historiaviestinnän strategioista. Tätä mallia vasten tarkastellaan aineellisen kulttuuriperinnön roo-lia ja sen tuomaa lisäarvoa yrityksen historiaviestinnän narratiiveissa.
Tutkimusaineisto koostuu kvalitatiivisesta tutkimushaastattelusta, johon osallistui 12 aineellisen kulttuuriperinnön parissa työskentelevää informanttia seitsemästä eri maasta. Data on analysoitu teema-analyysillä.
Tutkimuksen perusteella aineellisen kulttuuriperinnön todetaan liittyvän historiaviestinnän narra-tiiveihin, joiden avulla voidaan rakentaa ja erottaa brändimielikuvaa, vahvistaa laadun ja luotetta-vuuden kokemuksia, välittää arvoja ja yrityskulttuuria sekä korostaa vastuullisuutta. Aineellinen kulttuuriperintö toimii myös yrityksen muistina. Näitä historiaviestinnän narratiiveja voidaan käyttää strategisesti yritysidentiteetin rakentamisessa, yrityskulttuurin luomisessa ja yrityksen autenttisuuden ilmaisemisessa.
Johtopäätöksenä todetaan, että aineellinen kulttuuriperintö on yrityksissä sidoksissa yrityksen historiaviestinnässä kertomiin narratiiveihin ja tuo niihin oman lisäarvonsa. Fyysiset kokoelmat heräävät eloon tarinoina ja nivoutuvat kokonaisuudeksi yrityksen kertomien narratiivien kautta, joita suunnataan sekä yrityksen sisäisille että ulkoisille sidosryhmille erilaisilla strategisilla ta-voitteilla, jotka menevät osittain päällekkäin. Edelleen todetaan, että yritysten aineellisella kult-tuuriperinnöllä on merkittävä symboliarvo, joka vahvistaa brändimielikuvaa, luo yhteyksiä yh-teisöihin ja verkostoihin, sekä edistää sisäistä kulttuuria ja sitoutumista, minkä vuoksi sen ylläpi-toa ja käyttöä voidaan pitää taloudellisesti kannattavana investointina. Tutkimuksen perusteella tehdään myös johtopäätös, että aineellisen kulttuuriperinnön tukemat brändimielikuvaa vahvista-vat kertomukset ovat erityisen tärkeitä yrityksen sisäisille sidosryhmille, sillä ne luovat työnteki-jöille merkityksellisyyden ja tarkoituksellisuuden kokemuksen, nopeuttavat yrityskulttuurin omaksumista, parantavat työtyytyväisyyttä, ja vahvistavat yhteisöllisyyden tunnetta ja sitoutu-mista yritykseen. Moniajallisen luonteensa vuoksi aineellinen kulttuuriperintö on aina relevantti ja käyttökelpoinen.
Tutkimuksen perusteella suositellaan liikkeenjohdolle aineelliseen kulttuuriperintöön allokoitujen resurssien turvaamista, historiaviestinnän strategian luomista, hyödyn mittaamista, keskusteluyh-teyden varmistamista organisaation ja yrityksen välillä, henkilöstön perehdytystä aineellisen kult-tuuriperinnön olemassaoloon sekä historiaviestinnän ajoittaista kriittistä reflektointia. Tutkielma vahvistaa aiempien tutkimusten tuloksia historiaviestinnän mahdollisuuksista ja antaa lisätietoa aineellisen kulttuuriperinnön merkityksestä osana yritysten viestintää ja brändinhallintaa.
Tutkimuksen taustalla on havainto, että liiketaloustieteiden alalta puuttuu kokonaisvaltainen nä-kökulma aineellisen kulttuuriperinnön hyödyntämisestä yrityksen narratiiveissa ja historiavies-tinnässä, vaikka kiinnostus perinnön tuomaan kilpailuetuun on kasvanut.
Tutkielmassa näkökulmassa hyödynnetään koontia historiaviestintää tutkineiden Blombäckin ja Brunningen (2016) sekä Fosterin ja muiden (2017) tuloksista historiaviestinnän tavoitteista sekä historiaviestinnän strategioista. Tätä mallia vasten tarkastellaan aineellisen kulttuuriperinnön roo-lia ja sen tuomaa lisäarvoa yrityksen historiaviestinnän narratiiveissa.
Tutkimusaineisto koostuu kvalitatiivisesta tutkimushaastattelusta, johon osallistui 12 aineellisen kulttuuriperinnön parissa työskentelevää informanttia seitsemästä eri maasta. Data on analysoitu teema-analyysillä.
Tutkimuksen perusteella aineellisen kulttuuriperinnön todetaan liittyvän historiaviestinnän narra-tiiveihin, joiden avulla voidaan rakentaa ja erottaa brändimielikuvaa, vahvistaa laadun ja luotetta-vuuden kokemuksia, välittää arvoja ja yrityskulttuuria sekä korostaa vastuullisuutta. Aineellinen kulttuuriperintö toimii myös yrityksen muistina. Näitä historiaviestinnän narratiiveja voidaan käyttää strategisesti yritysidentiteetin rakentamisessa, yrityskulttuurin luomisessa ja yrityksen autenttisuuden ilmaisemisessa.
Johtopäätöksenä todetaan, että aineellinen kulttuuriperintö on yrityksissä sidoksissa yrityksen historiaviestinnässä kertomiin narratiiveihin ja tuo niihin oman lisäarvonsa. Fyysiset kokoelmat heräävät eloon tarinoina ja nivoutuvat kokonaisuudeksi yrityksen kertomien narratiivien kautta, joita suunnataan sekä yrityksen sisäisille että ulkoisille sidosryhmille erilaisilla strategisilla ta-voitteilla, jotka menevät osittain päällekkäin. Edelleen todetaan, että yritysten aineellisella kult-tuuriperinnöllä on merkittävä symboliarvo, joka vahvistaa brändimielikuvaa, luo yhteyksiä yh-teisöihin ja verkostoihin, sekä edistää sisäistä kulttuuria ja sitoutumista, minkä vuoksi sen ylläpi-toa ja käyttöä voidaan pitää taloudellisesti kannattavana investointina. Tutkimuksen perusteella tehdään myös johtopäätös, että aineellisen kulttuuriperinnön tukemat brändimielikuvaa vahvista-vat kertomukset ovat erityisen tärkeitä yrityksen sisäisille sidosryhmille, sillä ne luovat työnteki-jöille merkityksellisyyden ja tarkoituksellisuuden kokemuksen, nopeuttavat yrityskulttuurin omaksumista, parantavat työtyytyväisyyttä, ja vahvistavat yhteisöllisyyden tunnetta ja sitoutu-mista yritykseen. Moniajallisen luonteensa vuoksi aineellinen kulttuuriperintö on aina relevantti ja käyttökelpoinen.
Tutkimuksen perusteella suositellaan liikkeenjohdolle aineelliseen kulttuuriperintöön allokoitujen resurssien turvaamista, historiaviestinnän strategian luomista, hyödyn mittaamista, keskusteluyh-teyden varmistamista organisaation ja yrityksen välillä, henkilöstön perehdytystä aineellisen kult-tuuriperinnön olemassaoloon sekä historiaviestinnän ajoittaista kriittistä reflektointia. Tutkielma vahvistaa aiempien tutkimusten tuloksia historiaviestinnän mahdollisuuksista ja antaa lisätietoa aineellisen kulttuuriperinnön merkityksestä osana yritysten viestintää ja brändinhallintaa.