Valtiontuet kriisissä : Covid-19-pandemian ja Ukrainan sodan vuoksi joustavoitettujen valtiontukisääntöjen vaikutuksesta vakiintuneisiin valtiontukisääntöihin
Nyyssölä, Sanna (2024-08-27)
Valtiontuet kriisissä : Covid-19-pandemian ja Ukrainan sodan vuoksi joustavoitettujen valtiontukisääntöjen vaikutuksesta vakiintuneisiin valtiontukisääntöihin
(27.08.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024090469281
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024090469281
Tiivistelmä
Euroopan 2020-luku on ollut kriisien värittämää. Vuosikymmen alkoi covid-19-pandemian puhkeamisella, jota seurasi Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja siitä kehittynyt energiakriisi. Euroopan komissio reagoi kriiseihin muun muassa joustavoittamalla valtiontukisääntöjä: Heti pandemian alussa käyttöön otetut valtiontuen tilapäiset puitteet (TF) olivat vielä voimassa kun komissio esitteli tilapäiset kriisipuitteet (TCF) energiakriisin vaikutuksia lieventämään. Energiakriisin pitkittyessä ja geopoliittisen tilanteen muuttuessa komissio laajensi tilapäiset kriisipuitteet tilapäisiksi kriisi- ja siirtymäpuitteiksi (TCTF) vauhdittaakseen unionin alueen energiaomavaraisuutta ja vihreää siirtymää.
Kriisiajan säännöt perustuvat SEUT 107(3)(b) artiklaan, jonka mukaan tuki jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen voi olla sisämarkkinoille soveltuvaa ja siten sallittua. Toiseksi keskeiseksi oikeusperustaksi kriiseissä on noussut myös SEUT 107(2)(b) artikla, jonka mukaan sisämarkkinoille soveltuvana pidetään tukea poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi. Tutkielmassa tarkastellaan lainopin ja oikeustaloustieteen keinoin sitä, minkälaisia vaikutuksia kriisiajan tilapäisillä valtiontukisäännöillä (TF, TCF, TCTF) on ollut SEUT 107(2)(b) ja SEUT 107(3)(b) artiklojen soveltamiseen, ja mitä haasteita kriisiajan tilapäiset valtiontukisäännöt voivat aiheuttaa vakiintuneille valtiontukisäännöille.
Tutkielmassa todetaan, että kriisiajan joustot vaikuttivat SEUT 107(2)(b) ja SEUT 107(3)(b) artikloiden soveltamiseen ensinnäkin oikeuskäytännön tasolla, kun unionin tuomioistuimet tarkensivat artikloihin liittyviä tulkintoja. Keskeiset tarkennukset koskivat mahdollisuutta myöntää yritykselle SEUT 107(2)(b) artiklan nojalla vahingonkorvaustukea, vaikka sen aiemmin saaman pelastamis- ja rakenneuudistustuen laillisuudesta oli muodollinen tutkimusmenettely kesken. Lisäksi tuomioistuin tarkensi SEUT 107(3)(b) artiklan tulkintaa toteamalla, ettei tukitoimenpiteen tarvitse poistaa vakavaa häiriötä kokonaan vaan riittää, että tukitoimenpide on yksi niistä mahdollisista tukitoimenpiteistä, joista kukin osaltaan vaikuttaa vakavan häiriön poistamiseen. Vakavan häiriön poistamiseen tähtäävän tukitoimenpiteen arvioinnissa komission ei myöskään tarvitse suorittaa niin kutsuttua tasapainotestiä, vaan riittää, että se arvioi toimenpiteen tarpeellisuuden, asianmukaisuuden ja oikeasuhteisuuden. Toiseksi, kriisiajan joustot vaikuttivat artiklojen soveltamiseen myös systeemisemmällä tasolla ikään kuin laajentaen artiklojen soveltamismahdollisuuksia, kun ne mahdollistivat kasvavan määrän erilaisia valtiontuki-instrumentteja ja selvensivät vahingonkorvaustuen arviointia.
Kriisiajan sääntöjen normaaliajan säännöille aiheuttamien haasteiden osalta tutkielmassa yhtäältä käsitellään joustojen vaikutuksia normaaliaikojen perusperiaatteisiin, ja toisaalta tunnistetaan haasteina tuensaajayrityksen moraalikadon mahdollisuus, kriisisääntöjen valuminen osaksi normaaliajan sääntöjä, sekä kriisisääntöjen ja kriisiajattelun normalisoituminen. Tutkielma nostaa esiin myös kriisisääntöjen vaikutuksen valtiontukiregiimiin sen rakenteellisella ja sääntöjä ohjaavalla politiikan tasolla erityisesti muuttuneessa geo- ja kauppapoliittisessa maailmantilanteessa.
Kriisiajan säännöt perustuvat SEUT 107(3)(b) artiklaan, jonka mukaan tuki jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen voi olla sisämarkkinoille soveltuvaa ja siten sallittua. Toiseksi keskeiseksi oikeusperustaksi kriiseissä on noussut myös SEUT 107(2)(b) artikla, jonka mukaan sisämarkkinoille soveltuvana pidetään tukea poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi. Tutkielmassa tarkastellaan lainopin ja oikeustaloustieteen keinoin sitä, minkälaisia vaikutuksia kriisiajan tilapäisillä valtiontukisäännöillä (TF, TCF, TCTF) on ollut SEUT 107(2)(b) ja SEUT 107(3)(b) artiklojen soveltamiseen, ja mitä haasteita kriisiajan tilapäiset valtiontukisäännöt voivat aiheuttaa vakiintuneille valtiontukisäännöille.
Tutkielmassa todetaan, että kriisiajan joustot vaikuttivat SEUT 107(2)(b) ja SEUT 107(3)(b) artikloiden soveltamiseen ensinnäkin oikeuskäytännön tasolla, kun unionin tuomioistuimet tarkensivat artikloihin liittyviä tulkintoja. Keskeiset tarkennukset koskivat mahdollisuutta myöntää yritykselle SEUT 107(2)(b) artiklan nojalla vahingonkorvaustukea, vaikka sen aiemmin saaman pelastamis- ja rakenneuudistustuen laillisuudesta oli muodollinen tutkimusmenettely kesken. Lisäksi tuomioistuin tarkensi SEUT 107(3)(b) artiklan tulkintaa toteamalla, ettei tukitoimenpiteen tarvitse poistaa vakavaa häiriötä kokonaan vaan riittää, että tukitoimenpide on yksi niistä mahdollisista tukitoimenpiteistä, joista kukin osaltaan vaikuttaa vakavan häiriön poistamiseen. Vakavan häiriön poistamiseen tähtäävän tukitoimenpiteen arvioinnissa komission ei myöskään tarvitse suorittaa niin kutsuttua tasapainotestiä, vaan riittää, että se arvioi toimenpiteen tarpeellisuuden, asianmukaisuuden ja oikeasuhteisuuden. Toiseksi, kriisiajan joustot vaikuttivat artiklojen soveltamiseen myös systeemisemmällä tasolla ikään kuin laajentaen artiklojen soveltamismahdollisuuksia, kun ne mahdollistivat kasvavan määrän erilaisia valtiontuki-instrumentteja ja selvensivät vahingonkorvaustuen arviointia.
Kriisiajan sääntöjen normaaliajan säännöille aiheuttamien haasteiden osalta tutkielmassa yhtäältä käsitellään joustojen vaikutuksia normaaliaikojen perusperiaatteisiin, ja toisaalta tunnistetaan haasteina tuensaajayrityksen moraalikadon mahdollisuus, kriisisääntöjen valuminen osaksi normaaliajan sääntöjä, sekä kriisisääntöjen ja kriisiajattelun normalisoituminen. Tutkielma nostaa esiin myös kriisisääntöjen vaikutuksen valtiontukiregiimiin sen rakenteellisella ja sääntöjä ohjaavalla politiikan tasolla erityisesti muuttuneessa geo- ja kauppapoliittisessa maailmantilanteessa.