Esitutkintakertomuksen ääni- ja kuvatallenteen hyödyntämisen mahdollisuudet henkilötodistelun luotettavuuden parantamiseksi oikeudenkäynnissä

Abstract

Tutkielmassa käsitellään esitutkintakuulustelun ääni- ja kuvatallentamista, ja näiden tallenteiden mahdollista laajempaa hyödyntämistä oikeudenkäynnin pääkäsittelyssä henkilötodistelun luotettavuuden parantamiseksi. Henkilötodistelulle annetaan näytön arvioinnissa melko paljon painoarvoa, enemmän kuin todistajanpsykologisen tutkimuksen perusteella olisi syytä antaa. Ihmisen muistikuviin ja muistijälkeen vaikuttavat monet erilaiset tekijät. Todistajaa kuultaessa esitutkinnassa saattaa tapahtua tahallisia tai tahattomia vihjailuja ja virheitä. Rikosprosessin kannalta merkittävimpiä muistiin vaikuttavia järjestelmämuuttujia ovatkin unohtaminen ja johdattelu.

Tutkimuksen kohteena on esitutkintakuulustelun ääni- ja kuvatallentaminen, näiden tallenteiden hyödyntäminen oikeudenkäynnin pääkäsittelyssä ja henkilötodistelun luotettavuus. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millainen nykyinen sääntely esitutkintakertomuksen ääni- ja kuvatallentamisen suhteen on, ja millä edellytyksillä tallennetta hyödynnetään pääkäsittelyssä. Sekä kuulustelun ääni- ja kuvatallentaminen että niiden hyödyntäminen oikeudenkäynnissä ovat tällä hetkellä kuitenkin poikkeuksia pääsäännöstä. Lisäksi tutkielmassa on tarkoitus löytää vastauksia siihen, voisiko esitutkintakuulustelujen laajempi ääni- ja kuvatallentaminen ja näiden tallenteiden laajempi hyödyntäminen pääkäsittelyssä parantaa henkilötodistelun näyttöarvoa ja luotettavuutta. Suomessa esitutkintakertomuksen hyödyntämiseen tuomioistuimen pääkäsittelyssä on suhtauduttu varauksellisesti.

Tutkielma on rikosprosessioikeudellinen, mutta siinä hyödynnetään myös toista tieteenalaa eli psykologiaa. Paras tapa kuvata tutkielman metodia on metodinen pluralismi, jolla viitataan tutkimuksen moninaisiin lähestymistapoihin ja erilaisiin menetelmiin. Tutkielman menetelmä on enenevissä määrin lainopillinen, mutta oikeudellista ongelmaa lähestytään hyödyntäen todistajanpsykologista tutkimustietoa. Todistajanpsykologinen lähestymistapa puolestaan johtaa nykyisen voimassa olevan lainsäädännön kriittisempään tulkintaan.

Todistajanpsykologinen tutkimus osoittaa muistin haurauden. Ajan kulumista pidetään muistin pahimpana vihollisena. Johdattelulla puolestaan voidaan muuttaa tai muokata todistajan muistikuvia, ja siten myös todistajankertomusta. Erheet esitutkinnassa seuraavat mahdollisesti oikeudenkäynnin pääkäsittelyyn saakka. Kuulustelun ääni- ja kuvatallenteella on mahdollista palata jälkikäteen kuulustelutilanteeseen reaaliajassa. Kuulustelu esitutkinnassa suoritetaan melko varhaisessa vaiheessa, kun puolestaan käräjäoikeuden pääkäsittelyssä kuuleminen tapahtuu rikostapahtumaan nähden varsin myöhään. Esitutkinnassa rikostapahtumat ovat vielä melko tuoreessa muistissa, joten todennäköisesti todistajankertomus on luotettavampi esitutkinnassa kuin oikeudenkäynnin pääkäsittelyssä. Nähdäkseni on syytä edistää ääni- ja kuvatallenteen laajempaa hyödyntämismahdollisuutta oikeudenkäynnissä, ja siten lisätä työkaluja tuomioistuimelle todistusharkintaa varten. Tällainen muutos puolestaan edellyttää myös esitutkintakuulustelun johdonmukaista ääni- ja kuvatallentamista.