Concordance of fathers and mothers in the assessment of their 5-year-old child’s dental fear

Abstract

The aim of this study was to evaluate the concordance of parents’ assessments of the child's dental fear. Cross–sectional secondary analysis used data from the multidisciplinary FinnBrain Birth Cohort Study. Child dental fear was assessed at age 5 with the Finnish translation of the modifed Children's Fear Survey Schedule Dental Subscale (CFSS-M) by both fathers (n=588) and mothers (n=1100). Reply alternatives were from 1=not afraid to 5=very afraid and 6=no experience codes as missing and 1. 514 mother-father pairs were eligible for the analyses. Descriptive statistics, percentage agreement and Cohen’s Kappa coefcients were used in the analyses. Concordance of parents’ assessments was poor (Kappa range 0.072–0.258). Majority of parents replied “no experience” to items related to invasive treatment or being unable to breathe. Thus, coding of this reply alternative had a signifcant impact on the mean values of child’s fear. When assessing the fear of a fve-year-old child, it might not be safe to rely only on one parent’s assessment, and also to consider whether the child has experience with the question asked.

Lapsen hammaslääkäripelkoa tutkittaessa vanhempi arvioi pelkoa yleensä lapsen puolesta. Nykypäivänä isät ja äidit osallistuvat usein molemmat aktiivisesti lapsen hoitoon. Aikaisemmista tutkimuksista selviää, että isien ja äitien vaikutus esimerkiksi lapsen hammashoitopelon kehittymiseen eroaa toisistaan. Sitä, arvioivatko vanhemmat lapsen pelkoa samalla tavalla, on kuitenkin tutkittu vain vähän, ja aiheesta tarvitaan lisätutkimusta. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää, arvioivatko äidit ja isät lapsen hammaslääkäripelkoa samalla tavalla. Poikittaistutkimuksen aineistona käytettiin FinnBrain-kohorttitutkimusta. Lasten hammashoitopelon tasoa arvioitiin CFSS-M lomakkeen (the modified Children’s Fear Survey Schedule Dental Subscale) suomenkielisellä käännöksellä, jonka täyttivät sekä äidit (n = 1100) että isät (n = 588) lapsen ollessa viisivuotias. Vanhemmat arvioivat lapsen pelkoa asteikolla yhdestä viiteen (1 = ei pelkoa, 5 = pelkää hyvin paljon). Lapset, joilla ei ollut kokemusta kysytystä asiasta, saivat arvon 6. Nämä koodattiin myöhemmin arvolle 1, ja analyysit tehtiin myös kokonaan ilman näitä vastauksia. Yhteensä 514 äiti-isä-paria valikoitui tutkimukseen. Analyysiin käytettiin Cohenin kappaa, kuvailevaa tilastoanalyysia ja prosenttiosuuksien yhteneväisyyttä. Vanhempien arviot erosivat toisistaan: kappa-arvot olivat 0,072–0,258 välillä ja prosenttiosuuksien yhteneväisyys oli vaihtelevaa (34,0–79,8 %). Tämä viittaa siihen, että äidit ja isät arvioivat saman lapsen pelkoa eri tavalla. Suuri osa vanhemmista myös vastasi, ettei lapsella ole kokemusta asiasta. Näin oli etenkin invasiivisten toimenpiteiden kohdalla: esimerkiksi poraamista koskevassa kysymyksessä pelkoa arvioi vain 16 äiti-isä paria. Näiden vastausten koodaus (1 tai puuttuva) vaikutti huomattavasti arvioidun pelon keskiarvoihin: keskiarvot olivat korkeampia, kun vastaukset koodattiin puuttuviksi. Tämä olisi hyvä ottaa huomioon myöhemmissä tutkimuksissa. Otoskoko jäi osassa kysymyksistä myös pieneksi, kun "ei kokemusta" -vastaukset jätettiin pois analyyseistä. Tutkimustulosten perusteella yhden vanhemman arvio viisivuotiaan lapsen pelosta ei siis välttämättä ole luotettava.