Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden keskinäisissä suhteissa esiintyvän huumorin merkitys työssä jaksamiselle

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden keskinäisen huumorin merkitystä heidän työssä jaksamisensa näkökulmasta. Työssä jaksamisen kysymykset ovat ajankohtaisia ja puhuttavat myös lastensuojelukentällä. Lastensuojelu on sosiaalityöntekijälle vaativa työympäristö, jossa koetaan paljon kuormitusta. Tämä on merkittävä ongelma, sillä hyvinvoiva ja työhönsä motivoitunut sosiaalityöntekijä on avainasemassa siinä, että lastensuojelua voidaan tehdä laadukkaasti ja lapset perheineen saavat tarvitsemansa avun.

Tutkielmani sijoittuu lastensuojelun kontekstiin. Lastensuojelua koskevan tutkimuksen lisäksi tutkielmani teoreettinen viitekehys koostuu työssä jaksamista ja huumoria käsittelevistä aiemmista tutkimuksista. Empiirinen aineisto muodostuu seitsemän lastensuojelun sosiaalityöntekijän haastatteluista. Haastattelut on suoritettu puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Tulosten analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia.

Tutkielman tulokset osoittavat, että lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on paljon kokemuksia keskinäisestä huumorista ja sen yhteys työssä jaksamiseen on tunnistettu. Sosiaalityöntekijät kokevat, että huumori vahvistaa työssä jaksamista ja sillä on merkitystä työssä pysymisen kysymyksiä punnittaessa. Tutkimusaineisto osoittaa, että keskinäinen huumori tarjoaa vastapainoa lastensuojelutyölle ja viranomaisroolille. Se toimii puskurina työstä aiheutuvaa stressiä vastaan ja lieventää lastensuojelutyöhön kohdistuvien kuormitustekijöiden kielteisiä seurauksia. Lisäksi keskinäinen huumori vahvistaa työyhteisön sisäisiä suhteita ja tarjoaa sen sisällä väylän vertaistuelle, mikä osaltaan vahvistaa työssä jaksamista.

Tutkielman perusteella huumori ei ratkaise lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työssä jaksamisen ongelmia, jotka liittyvät ennen kaikkea rakenteellisen tason ongelmiin sekä työn vastuun ja vallan aiheuttamiin paineisiin. Huumori näyttäytyy kuitenkin tärkeänä voimavarana, joka auttaa osaltaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä jaksamaan työtään tässä hetkessä ja toimimaan tilanteen muuttamiseksi. Tästä syystä sitä tulisi pyrkiä hyödyntämään nykyistä enemmän organisaatioissa sosiaalityöntekijöiden työssä jaksamisen tukemiseen.