Tilintarkastajan kurinpidollinen vastuu : Ammattieettiset periaatteet PRH:n tilintarkastuslautakunnan ratkaisuissa vuosina 2016–2023

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selventää tilintarkastajan kurinpidollisen vastuun kokonaisuutta ja tutkia ratkaisukäytäntöä vuoden 2016 tilintarkastuslain muutosten jälkeen, kun tilintarkastusvalvonta siirtyi Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) alaisuuteen. Erilaiset skandaalit ja maailmantalouden kriisit ovat horjuttaneet luottamusta tilintarkastukseen, ja tätä on pyritty korjaamaan lainsäädännön muutoksilla ja alan lisääntyneellä valvonnalla. Sen lisäksi, että tilintarkastajien ammattieettisistä periaatteista on säädetty tilintarkastuslaissa, on myös alan järjestö määrittänyt tilintarkastajille eettiset perusperiaatteet. Nämä ovat alalle työkalu lisätä ja vahvistaa julkista luottamusta tilintarkastukseen. Tästä syystä tutkielmassa tarkastellaan erityisesti sitä, miten ammattieettiset periaatteet näyttäytyvät PRH:n tilintarkastuslautakunnan ratkaisukäytännössä.

Tutkielman aineistona käytetään PRH:n tilintarkastuslautakunnan ratkaisuja vuosilta 2016–2023. Ratkaisuja tarkastellaan sekä määrällisin menetelmin että laadullisin menetelmin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä. Tarkasteluhetkellä käytettävissä oli 157 PRH:n tilintarkastuslautakunnan ratkaisua. Rajausten jälkeen analyysin aineistona käytettiin 134 ratkaisua.

Tilintarkastajien tekemät rikkeet olivat jaettavissa rikkomustyypin perusteella neljään eri luokkaan: raportoinnin virheet ja puutteet, tarkastustyön virheet ja puutteet, henkilön sopivuuteen tilintarkastajaksi ja menettelyyn liittyvät rikkeet sekä riippumattomuuden rikkeet. Näistä kaksi ensimmäistä oli luokiteltavissa luonteeltaan enemmän ammatillisiksi rikkomuksiksi ja kaksi jälkimmäistä eettisiksi rikkomuksiksi. Ammattieettisistä periaatteista ammatillisissa rikkomuksissa korostui erityisesti huolellisuusvelvoitteen laiminlyönti, kun taas eettisissä rikkomuksissa oli rikottu velvoitetta ammatilliseen käyttäytymiseen ja objektiivisuuteen. Yleisin annettu seuraamus sekä ammatillisissa että eettisissä rikkomuksissa oli varoitus. Ammatillisissa rikkomuksissa toiseksi yleisin seuraamus oli huomautus, kun taas eettisissä rikkomuksissa tilintarkastuslautakunta ei ollut yhdessäkään tapauksessa katsonut huomautuksen olevan riittävä seuraamus. Huomautusta ja varoitusta ankarammat seuraamukset painottuivat eettisiksi rikkomuksiksi luokiteltuihin rikkomuksiin. Kun eettisissä rikkomuksissa korostui erityisesti ammatillisen käyttäytymisen ja objektiivisuusvelvoitteen laiminlyönti, voidaan tuloksista päätellä, että tilintarkastuslautakunta on ratkaisukäytännössään suhtautunut ankarammin näiden ammattieettisten periaatteiden rikkomiseen.