Ehdollisten avioehtomääräysten sitovuus jäämistöosituksessa
Lehtonen, Kasperi (2024-11-12)
Ehdollisten avioehtomääräysten sitovuus jäämistöosituksessa
(12.11.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024111391277
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024111391277
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan ehdollisten avioehtomääräysten sitovuutta siviilioikeudellisesta näkökulmasta jäämistöosituksen osapuolten välisessä suhteessa. Tavoitteena on selvittää, millaisia ehdollisia avioehtomääräyksiä on syytä pitää sitovina jäämistöosituksessa, kun huomioon otetaan ehtojen tärkeys avioehtokäytännössä sekä niiden sopivuus avioliittolain ja perintökaaren sääntelyyn.
Ehdollinen avioehtomääräys määritellään tutkielmassa avioehtomääräykseksi, jonka oikeusvaikutukset ratkeavat avioehdon solmimisen jälkeen määrääväksi sovitun seikan mukaan. Määritelmän täyttävät avioehtomääräykset jaetaan tutkielmassa eri ehtoluokkiin oikeudellisten ominaisuuksiensa mukaisesti. Ehtoluokkia ovat avioeroehtoiset, leskeä suosivat, lesken vahingoksi laaditut, tuottoperusteiset, lahjoitus- tai perintöperusteiset, muut saantoperusteiset, avio-oikeuden palauttavat tai lakkauttavat, vallitsevaan asiantilaan sidotut, lykkäävät, purkavat, esineellisesti yksilöimättömät, arvomääräiset, suhteelliset, lapsesta riippuvat ja aikamääreiset ehdot. Eri ehtoluokkiin kuuluvien avioehtomääräysten sitovuutta arvioidaan niiden käytännön tärkeyden ja oikeudellisten ominaisuuksien mukaan.
Tutkielmassa tarkastellaan Digi- ja väestötietoviraston Turun toimipisteeseen vuosina 2016–2019 rekisteröityjen avioehtosopimusten sisältöä. Tarkastelulla selvitään eri ehtoluokkiin kuuluvien avioehtomääräysten yleisyyttä avioehtokäytännössä ja niiden merkitystä avioehtosopimuksissa. Havaintojen perusteella päädytään johtopäätöksiin erilaisten ehdollisten avioehtomääräysten tärkeydestä avioehtokäytännön kannalta.
Avioehtokäytännöstä tehdyt havainnot ovat lähtökohta ehdollisten avioehtomääräysten lainopilliselle arvioinnille. Tutkielmassa tarkastellaan lainopillisesti eri ehtoluokkiin kuuluvien avioehtomääräysten sitovuutta aviovarallisuus- ja jäämistöoikeuden näkökulmasta. Lainopillisen tarkastelun tukena käytetään korkeimman oikeuden ja hovioikeuksien ratkaisuja sekä kotimaista ja ruotsalaista oikeuskirjallisuutta. Lainopillisella tarkastelulla havaitaan, että oikeusvaikutusten sitominen ositusperusteen jälkeiseen seikkaan voi olla riski avioehtomääräyksen sitovuudelle. Lisäksi havaitaan, että avioliittolain vastikesäännösten soveltaminen saattaa tehdä tyhjäksi eräiden ehdollisten avioehtomääräysten tarkoituksen.
Ehdolliset ja ehdolliseksi tulkittavissa olevat avioehtomääräykset muodostavat oleellisen osan avioehtokäytäntöä, eikä lainsäädäntö muodosta yksiselitteistä estettä niiden soveltamiselle. Lainsäädäntöä sekä ehdollisia avioehtomääräyksiä on syytä tulkita tavoilla, jotka mahdollistavat avioehtomääräysten mahdollisimman laajan sitovuuden ja siten myös avioehtosopimuksilla tavoiteltujen oikeusvaikutusten toteutumisen.
.
Ehdollinen avioehtomääräys määritellään tutkielmassa avioehtomääräykseksi, jonka oikeusvaikutukset ratkeavat avioehdon solmimisen jälkeen määrääväksi sovitun seikan mukaan. Määritelmän täyttävät avioehtomääräykset jaetaan tutkielmassa eri ehtoluokkiin oikeudellisten ominaisuuksiensa mukaisesti. Ehtoluokkia ovat avioeroehtoiset, leskeä suosivat, lesken vahingoksi laaditut, tuottoperusteiset, lahjoitus- tai perintöperusteiset, muut saantoperusteiset, avio-oikeuden palauttavat tai lakkauttavat, vallitsevaan asiantilaan sidotut, lykkäävät, purkavat, esineellisesti yksilöimättömät, arvomääräiset, suhteelliset, lapsesta riippuvat ja aikamääreiset ehdot. Eri ehtoluokkiin kuuluvien avioehtomääräysten sitovuutta arvioidaan niiden käytännön tärkeyden ja oikeudellisten ominaisuuksien mukaan.
Tutkielmassa tarkastellaan Digi- ja väestötietoviraston Turun toimipisteeseen vuosina 2016–2019 rekisteröityjen avioehtosopimusten sisältöä. Tarkastelulla selvitään eri ehtoluokkiin kuuluvien avioehtomääräysten yleisyyttä avioehtokäytännössä ja niiden merkitystä avioehtosopimuksissa. Havaintojen perusteella päädytään johtopäätöksiin erilaisten ehdollisten avioehtomääräysten tärkeydestä avioehtokäytännön kannalta.
Avioehtokäytännöstä tehdyt havainnot ovat lähtökohta ehdollisten avioehtomääräysten lainopilliselle arvioinnille. Tutkielmassa tarkastellaan lainopillisesti eri ehtoluokkiin kuuluvien avioehtomääräysten sitovuutta aviovarallisuus- ja jäämistöoikeuden näkökulmasta. Lainopillisen tarkastelun tukena käytetään korkeimman oikeuden ja hovioikeuksien ratkaisuja sekä kotimaista ja ruotsalaista oikeuskirjallisuutta. Lainopillisella tarkastelulla havaitaan, että oikeusvaikutusten sitominen ositusperusteen jälkeiseen seikkaan voi olla riski avioehtomääräyksen sitovuudelle. Lisäksi havaitaan, että avioliittolain vastikesäännösten soveltaminen saattaa tehdä tyhjäksi eräiden ehdollisten avioehtomääräysten tarkoituksen.
Ehdolliset ja ehdolliseksi tulkittavissa olevat avioehtomääräykset muodostavat oleellisen osan avioehtokäytäntöä, eikä lainsäädäntö muodosta yksiselitteistä estettä niiden soveltamiselle. Lainsäädäntöä sekä ehdollisia avioehtomääräyksiä on syytä tulkita tavoilla, jotka mahdollistavat avioehtomääräysten mahdollisimman laajan sitovuuden ja siten myös avioehtosopimuksilla tavoiteltujen oikeusvaikutusten toteutumisen.
.