Resilienssi työelämässä – kokemuksia työhyvinvointia vahvistavista tekijöistä opetusalalla

Abstract

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää opetus- ja kasvatusalan työuupumuksen läpikäyneen henkilöstön subjektiivisia kokemuksia siitä, mitkä tekijät vahvistaisivat kestävää työhyvinvointia eli resilienssiä työelämässä niin organisaatioissa kuin yksityiselämässäkin. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään työhyvinvoinnin määritelmiä, työhyvinvoinnin kehitystä Suomessa ja opetusalan työhyvinvoinnin tutkimusta. Tutkimuksen varsinaisena teoreettisena viitekehyksenä on Erik Allardtin kestävän hyvinvoinnin ulottuvuudet ja resilienssi, joihin tutkimuksen tuloksia peilataan.

Tutkimus sijoittuu kasvatussosiologiseen viitekehykseen ja se toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineistona käytettiin valmista aineistoa Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta Ailasta. Aineisto on Ulla Kinnusen vuonna 2001 keräämä haastatteluaineisto ”Työuupumushaastattelut”. Aineistossa oli 34 haastattelua, joista valittiin tutkimukseen viisi opetus- ja kasvatusalan henkilöstön haastattelua. Haastattelut oli tehty työuupumusta hoitavalla kuntoutuskurssilla. Tutkimus rajattiin työssäjaksamista vahvistavien tekijöiden tutkimiseen. Tutkimusaineiston analyysissä käytettiin abduktiivista lähestymistapaa, eli teoriaohjaavaa analyysiä ja analyysimenetelmänä noudatettiin Braunin ja Clarken (2006) teema-analyysin mallin vaiheita.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että jokainen uupumuksen läpikäynyt opettaja oli pohtinut runsaasti omaan uupumukseen vaikuttavia tekijöitä ja sitä, mitkä tekijät opetusalalla sekä yksityiselämässä vahvistaisivat työhyvinvointia. Tarkasteltaessa opetusalan organisaatioita tutkimustulokset muodostivat viisi pääteemaa, jotka olivat organisaatioon, johtamiseen, työyhteisöön, työtehtäviin ja omaan työpersoonaan liittyvät tekijät. Tutkimuksessa jokainen osa-alue on merkityksellinen ja osa-alueet ovat vuorovaikutuksessa keskenään, mutta erittäin merkityksellisiksi työhyvinvoinnin kannalta muodostuivat työpaikan sosiaaliset suhteet, työn rajaaminen ja itsetuntemus. Vasta kun ihminen tuntee itsensä hän voi tietoisesti pyrkiä vaikuttamaan haitallisiin ajattelumalleihinsa ja toimintatapoihinsa.

Opettajien työhyvinvointia tukeviksi tekijöiksi yksityiselämässä koettiin tasapainoinen perhe-elämä ja oma vapaa-aika. Hyvinvointia tukevassa perhe-elämässä korostui ajan vietto yhdessä, apu arjessa, perhemyönteiset arvot sekä tuki ja ymmärrys. Omaan vapaa-aikaan liittyi rauhoittuminen, oma mieluisa tekeminen sekä läheiset ystävät. Omalla vapaa-ajalla oli tärkeää saada ajatukset pois työasioista.

Tämän tutkimuksen avulla saadaan yleistä tietoa siitä, miten työhyvinvointia voitaisiin parantaa opetusalalla. Tutkimuksen tieto auttaa ja kannustaa opetusalalle suuntaavia tai jo siellä työskenteleviä havainnoimaan omaa tapaansa työskennellä tai suhtautumistaan työntekoon. Tutkimuksen tieto auttaa myös tunnistamaan haitallisia toimintatapoja organisaation käytännöissä ja rohkaisee ottamaan esille ongelmia.

The purpose of the study was to investigate the subjective experiences of individuals in the education sector who have gone through job burnout, identifying factors that would strengthen sustainable occupational well-being, resilience, in the organizations and in private life. The theoretical section of the study addresses the definition of occupational well-being, the development of occupational well-being in Finland, and research on occupational well-being in the education sector. The actual theoretical framework of the study is based on Erik Allardt's dimensions of sustainable well-being and resilience, to which the study's findings are reflected.

The research is located in the sociological framework of education and was conducted as qualitative research. The research material used was pre-existing data from the Social Science Data Archive Aila. The dataset is an interview collection "Burnout Interviews" gathered by Ulla Kinnunen in 2001. Originally comprising 34 interviews, five interviews with education sector were selected for the study. The interviews were conducted at a burnout rehabilitation course. The study was limited to researching factors that strengthen resilience at work. In analyzing the research data, an abductive approach was used, meaning theory-guided analysis, and the analysis method followed the stages of thematic analysis model by Braun and Clarke (2006).

The study revealed that every teacher who had experienced burnout had given considerable thought to which factors in the teaching profession and in their private life would improve job well-being. When examining educational organizations, the research findings formed five main themes, which were factors related to the organization, leadership, work community, work tasks, and one's own work persona. Each area in the study is significant and the areas interact with each other, but social relationships at work, defining work boundaries, and self-awareness became particularly important for occupational well-being. Only when a person knows themselves can they consciously attempt to affect harmful thought patterns and behaviors.

Factors supporting teachers' well-being in private life were perceived to be a balanced family life and personal free time. In a well-being-supportive family life, spending time together, help in everyday life, family-friendly values, as well as support and understanding were emphasized. Personal free time involved relaxation, engaging in enjoyable activities, and close friends. It was important to get one's mind off work during personal free time.

This study provides general information on how occupational well-being could be improved in the education sector. The knowledge from the study helps and encourages those aiming for or already working in the education sector to observe their own ways of working or their attitude towards work. The study's information also assists in identifying harmful practices within organizational routines and encourages bringing up issues.