Lapsen sijaishuoltopaikan ja lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän välinen yhteistyö sekä siihen liittyvät odotukset

Abstract

Tutkielma selvittää lastensuojelun sijaishuollon lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän ja lastensuojelulaitoksessa työskentelevän lapsen omaohjaajan välisen yhteistyön ominaispiirteitä ja siihen liittyviä odotuksia ja näkemyksiä yhteistyöstä. Tutkimuskysymykset ovat 1) Millaisia ovat sosiaalityöntekijöiden ja ohjaajien roolit sekä työnkuvat yhteistyössä? ja 2) Millaisia ovat sosiaalityöntekijöiden ja ohjaajien näkemykset sekä odotukset yhteistyöstä? Tutkielma on laadullinen ja aineistonkeruumenetelmänä käytetään teemahaastattelua. Tutkielmaa varten on haastateltu sekä sosiaalityöntekijöitä että ohjaajia. Haastateltavat sijoittuvat kansallisesti eri puolille Suomea. Haastatteluihin on osallistunut 7 haastateltavaa. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään teemoittelua, jonka avulla selvitetään aineistosta usein esiin tulevat teemat. Sijaishuolto voidaan järjestää myös perhehoitona, mutta se rajautuu tutkimukseni ulkopuolelle, sillä perhehoidossa lapsen sijaishuoltoa toteuttaa perhehoitaja eikä ohjaaja. Täten tutkielma rajautuu lastenkoteihin.

Tutkielman tuloksissa yhteistyö kiteytyy määritelmään, jonka mukaan yhteistyö on neuvotteluita ja keskusteluja neuvottelujen välissä. Yhteistyö on asioiden koordinoimista, asioiden sopimista, linjausten tekemisestä ja aikatauluttamista. Onnistuakseen yhteistyön tulee olla säännöllistä. Yhteydenpidon määrä ja tiheys korreloi usein sitä, kuinka sujuvaa yhteistyö on. Erityisen merkittävänä havaintona tuloksista käy ilmi, että yhteistyö painottuu kriisitilanteisiin. Yhteistyötä ja yhteydenpitoa työntekijöiden välillä on eniten silloin, kun lapsen arjessa on haasteita. Lapsen arjen ollessa tasapainossa, voi yhteistyö supistua vain tapaamisiin pakollisten neuvotteluiden yhteydessä.

Toisena merkittävänä tuloksena voidaan pitää sitä, että lapsen osallisuus ja tuominen yhteistyön keskiöön nähtiin tärkeänä yhteistyön onnistumisen kannalta. Haastatteluissa nousee usein esiin, että sosiaalityöntekijöiden koetaan tapaavan asiakasnuoria harvoin ja tapaamisia toivotaan olevan enemmän.

Tutkielma tuo esiin yhteistyön kehittämiskohteita haastateltavien sanoittamana. Kehittämiskohteet ovat osin yhdensuuntaisia haastateltavien kesken ja selkeästi eniten mainintoja saa työntekijöiden roolien ja tehtävänjaon vahvistaminen ja kirkastaminen. Tuloksissa nousee esiin työntekijöiden toive sanoittaa työnjakoon liittyviä asioita rohkeammin. Lapsen ja nuoren asema, osallisuus ja etu on vahvasti esillä, mikä konkreettisesti näkyy toiveena tiheämmästä yhteydenpidosta sosiaalityöntekijän ja lapsen välillä. Tutkielman tulokset tuovat esille tarpeen ammattiryhmien välisille yhteistyökeskusteluille ja -tapaamisille, joissa kehittämistarpeen toteuttamiseen liittyvästä kehitystyöstä on mahdollista käydä avointa keskustelua.