Työkyvyn osa-alueiden yhteys organisaatiositoutumiseen eri toimialoilla
Aaltonen, Lauri (2024-10-23)
Työkyvyn osa-alueiden yhteys organisaatiositoutumiseen eri toimialoilla
(23.10.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024112997813
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024112997813
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, miten työkyvyn osa-alueet, jotka olen määritellyt Juhani Ilmarisen Työkykytalo-mallista (Ilmarinen ym., 2006), ovat yhteydessä työntekijän organisaatiositoutumiseen, joka on mitattu eNPS-mittarin kysymyksellä, kuinka todennäköisesti suosittelisit omaa työnantajaasi ystävällesi asteikolla 0–10. Tutkimuksessa verrataan teollisuuden, sosiaali- ja terveysalan, palvelualan ja tietotyön toimialojen tuloksia keskenään. Lisäksi tavoitteeni on ollut saada selville kyseisten neljän toimialan organisaatiositoutumisen keskiarvo sekä miten suuri osuus toimialojen työntekijöistä jakautuu työpaikan arvostelijoihin, passiivisiin ja suosittelijoihin.
Tutkimusta varten olen saanut suuren henkilöstökyselyaineiston toimeksiantajalta, jonka nimeä en sovitun mukaisesti tutkimuksessa mainitse. Aineisto sisältää 47 858 vastausta, jotka on kerätty poikkileikkaustutkimuksena vuosien 2021–2023 välisenä aikana. Tutkielman analyyseissä työkyvyn osa-alueiden yhteyttä organisaatiositoutumiseen tutkittiin lineaarisen regressioanalyysin avulla, organisaatiositoutumisen keskiarvoa tutkittiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä ja arvostelijoiden, passiivisten sekä suosittelijoiden määrää tutkittiin ristiintaulukoinnin avulla.
Tutkimus osoittaa, että kaikki viisi työkyvyn osa-aluetta ovat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä työntekijöiden organisaatiositoutumiseen kaikilla neljällä toimialalla. Oma työ -osa-alue oli jokaisella toimialalla eniten yhteydessä työntekijöiden organisaatiositoutumiseen. Palvelualalla työntekijät olivat eniten sitoutuneita omaan työnantajaansa ja teollisuuden työntekijät olivat vähiten. Tutkimuksen tulokset tukevat aikaisempaa tutkimusta, joka käsittelee työntekijöiden organisaatiositoutumista.
Tutkimus on merkittävä, sillä se tarjoaa uusia näkökulmia työkyvyn ja organisaatiositoutumisen välisiin yhteyksiin eri toimialoilla, joita on harvemmin vertailtu keskenään tutkimuskirjallisuudessa. Toimialojen vertaileva analyysi auttaa tunnistamaan toimialakohtaisia eroja ja erityispiirteitä, mikä voisi toimia hyödyllisenä lähtökohtana kehittäessä toimialakohtaisia HR-strategioita ja työhyvinvointiohjelmia. Tutkimustuloksia voidaan soveltaa käytännön työelämässä tukemaan työnantajien päätöksentekoa ja työkyvyn kehittämistä, mikä edistää työntekijöiden sitoutumista ja vähentää työvoiman vaihtuvuutta.
Tutkimusta varten olen saanut suuren henkilöstökyselyaineiston toimeksiantajalta, jonka nimeä en sovitun mukaisesti tutkimuksessa mainitse. Aineisto sisältää 47 858 vastausta, jotka on kerätty poikkileikkaustutkimuksena vuosien 2021–2023 välisenä aikana. Tutkielman analyyseissä työkyvyn osa-alueiden yhteyttä organisaatiositoutumiseen tutkittiin lineaarisen regressioanalyysin avulla, organisaatiositoutumisen keskiarvoa tutkittiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä ja arvostelijoiden, passiivisten sekä suosittelijoiden määrää tutkittiin ristiintaulukoinnin avulla.
Tutkimus osoittaa, että kaikki viisi työkyvyn osa-aluetta ovat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä työntekijöiden organisaatiositoutumiseen kaikilla neljällä toimialalla. Oma työ -osa-alue oli jokaisella toimialalla eniten yhteydessä työntekijöiden organisaatiositoutumiseen. Palvelualalla työntekijät olivat eniten sitoutuneita omaan työnantajaansa ja teollisuuden työntekijät olivat vähiten. Tutkimuksen tulokset tukevat aikaisempaa tutkimusta, joka käsittelee työntekijöiden organisaatiositoutumista.
Tutkimus on merkittävä, sillä se tarjoaa uusia näkökulmia työkyvyn ja organisaatiositoutumisen välisiin yhteyksiin eri toimialoilla, joita on harvemmin vertailtu keskenään tutkimuskirjallisuudessa. Toimialojen vertaileva analyysi auttaa tunnistamaan toimialakohtaisia eroja ja erityispiirteitä, mikä voisi toimia hyödyllisenä lähtökohtana kehittäessä toimialakohtaisia HR-strategioita ja työhyvinvointiohjelmia. Tutkimustuloksia voidaan soveltaa käytännön työelämässä tukemaan työnantajien päätöksentekoa ja työkyvyn kehittämistä, mikä edistää työntekijöiden sitoutumista ja vähentää työvoiman vaihtuvuutta.