Moni-pronominin muodot moni, monta ja montaa arkikeskusteluissa
Väisänen, Roosa (2024-12-02)
Moni-pronominin muodot moni, monta ja montaa arkikeskusteluissa
(02.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241212102121
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241212102121
Tiivistelmä
Moni-pronominilla on nominatiivi moni, kompleksinen muoto monta ja partitiivi montaa. Monta-muodosta tekee kompleksisen sen muuttunut käyttöala entisestä partitiivista nominatiivin kaltaiseksi muodoksi. Partitiiviksi on vakiintunut alun perin puhekielessä esiintynyt montaa, jossa on tuplapartitiivi (monta-a). Tässä pro gradussa on keskiössä moni-pronominin sisältämät lausekkeet ja muotojen moni, monta ja montaa käyttö arkikeskusteluissa. Tutkin, esiintyykö moni itsenäisenä ja määritteenä aineistossa ja onko lausekkeissa vakiintuneita fraaseja. Havainnoin, millaisia etumääritteitä moni saa. Tarkastelin lisäksi, mitä moni määrittää ja millaisiin asioihin se viittaa.
Aineistona käytin Arkisynin morfosyntaktista tietokantaa, jossa on noin 30 tuntia nauhoitettuja arkipäiväisiä keskusteluja ilman institutionaalisia rooleja. Tutkimus pohjautuu suomen kielen rakenteisiin ja käyttöön puhutussa kielessä. Tutkimusta tarkastellaan kvalitatiivisesti esimerkkitapauksin, vaikkakin moni-sanan esiintymiä ja vakiintuneita fraaseja on tarkasteltu kvantitatiivisesti kokonaiskuvan saamiseksi.
Moni, monta ja montaa muotoja on aineistossa 122 esiintymää. Niistä suurin osa esiintyy määritteenä, 95 esiintymää, ja loput itsenäisenä, 27 esiintymää. Nominatiivin kaltainen monta etumääritteenä dominoi arkikeskustelujen aineistossa. Moni ja monta esiintyy sekä itsenäisenä että osana lauseketta. Montaa esiintyy vain osana lauseketta. Lausekkeissa toistuu vakiintuneita fraaseja. Nominatiivimuodossa esiintyy moni muu -lauseke sekä yksikössä että monikossa. Perusmuodon kaltaisessa muodossa monta toistuu 18 kertaa monta kertaa, seitsemästi monta vuotta, kuudesti monta päivää, neljästi monta tuntia ja kerran monta viikkoo.
Nominatiivi moni saa etumääritteekseen aika. Nominatiivin kaltainen monta saa myös etumääritteen aika ja sen lisäksi monenlaisia etumääritteitä: kovin, hirveen, nii, tosi ja vaikka kuinka. Partitiivi montaa saa monta-muodon tapaan etumääritteekseen kovin ja niin.
Moni-muodolla viitataan elollisiin ja elottomiin asioihin. Nominatiivi moni itsenäisenä viittaa vain ihmisiin. Monta-pronomini määrittää substantiiveista yleis- ja erisnimiä ja yhdessä tapauksessa adjektiivia. Montaa määrittää persoonapronominia ja yleis- ja erisnimeä.
Monta esiintyy nominatiivina pois lukien muutama yksittäinen esiintymä, jossa se on partitiivina kielteisessä lauseessa. Silloin se esiintyy yleiskielen normeihin verrattuna odotuksenvastaisesti montaa-muodon sijasta. Partitiivimuoto montaa esiintyy ainoastaan kielteisissä lauseissa, joissa montaa-muoto on yleiskieliseen normiin nähden odotuksenmukainen. Moni ja monta ovat lisäksi kysymyslauseissa osana kysymystä.
Moni-pronominin sisältäviä lausekkeita ei ole tutkittu aiemmin tästä näkökulmasta, mikä antaa moninaiset jatkotutkimuksen mahdollisuudet. Moni-, monta- ja montaa-muotoja voitaisiin tulevaisuudessa tutkia esimerkiksi laajassa kirjoitetussa aineistossa tai suomen kielen oppijoiden kirjallisissa tai suullisissa tuotoksissa.
Aineistona käytin Arkisynin morfosyntaktista tietokantaa, jossa on noin 30 tuntia nauhoitettuja arkipäiväisiä keskusteluja ilman institutionaalisia rooleja. Tutkimus pohjautuu suomen kielen rakenteisiin ja käyttöön puhutussa kielessä. Tutkimusta tarkastellaan kvalitatiivisesti esimerkkitapauksin, vaikkakin moni-sanan esiintymiä ja vakiintuneita fraaseja on tarkasteltu kvantitatiivisesti kokonaiskuvan saamiseksi.
Moni, monta ja montaa muotoja on aineistossa 122 esiintymää. Niistä suurin osa esiintyy määritteenä, 95 esiintymää, ja loput itsenäisenä, 27 esiintymää. Nominatiivin kaltainen monta etumääritteenä dominoi arkikeskustelujen aineistossa. Moni ja monta esiintyy sekä itsenäisenä että osana lauseketta. Montaa esiintyy vain osana lauseketta. Lausekkeissa toistuu vakiintuneita fraaseja. Nominatiivimuodossa esiintyy moni muu -lauseke sekä yksikössä että monikossa. Perusmuodon kaltaisessa muodossa monta toistuu 18 kertaa monta kertaa, seitsemästi monta vuotta, kuudesti monta päivää, neljästi monta tuntia ja kerran monta viikkoo.
Nominatiivi moni saa etumääritteekseen aika. Nominatiivin kaltainen monta saa myös etumääritteen aika ja sen lisäksi monenlaisia etumääritteitä: kovin, hirveen, nii, tosi ja vaikka kuinka. Partitiivi montaa saa monta-muodon tapaan etumääritteekseen kovin ja niin.
Moni-muodolla viitataan elollisiin ja elottomiin asioihin. Nominatiivi moni itsenäisenä viittaa vain ihmisiin. Monta-pronomini määrittää substantiiveista yleis- ja erisnimiä ja yhdessä tapauksessa adjektiivia. Montaa määrittää persoonapronominia ja yleis- ja erisnimeä.
Monta esiintyy nominatiivina pois lukien muutama yksittäinen esiintymä, jossa se on partitiivina kielteisessä lauseessa. Silloin se esiintyy yleiskielen normeihin verrattuna odotuksenvastaisesti montaa-muodon sijasta. Partitiivimuoto montaa esiintyy ainoastaan kielteisissä lauseissa, joissa montaa-muoto on yleiskieliseen normiin nähden odotuksenmukainen. Moni ja monta ovat lisäksi kysymyslauseissa osana kysymystä.
Moni-pronominin sisältäviä lausekkeita ei ole tutkittu aiemmin tästä näkökulmasta, mikä antaa moninaiset jatkotutkimuksen mahdollisuudet. Moni-, monta- ja montaa-muotoja voitaisiin tulevaisuudessa tutkia esimerkiksi laajassa kirjoitetussa aineistossa tai suomen kielen oppijoiden kirjallisissa tai suullisissa tuotoksissa.