Sepelvatimotautipotilaan seuranta perusterveydenhuollossa

Abstract

Sepelvaltimotauti on yleisin kuolinsyy niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa, ja se on myös kansantaloudellisesti merkittävä sairaus. Sepelvaltimoiden seinämiin kehittyy ateroskleroosia, joka pidemmälle edetessään voi johtaa ahtauttavaan ja sydänlihasiskemiaa aiheuttavaan sepelvaltimotautiin. Kroonisesta sepelvaltimotaudista on kyse, kun potilaalla on oireita, hän on sairastanut sepelvaltimotautikohtauksen tai hänet on revaskularisoitu. Tyypillisiä oireita ovat rintakipu ja hengenahdistus. Sepelvaltimotaudille kuten muillekin valtimotaudeillekin altistavia riskitekijöitä on paljon, ja näistä merkittävimpiä ovat tupakointi, kohonnut verenpaine, dyslipidemiat, diabetes ja ikä. Sepelvaltimotaudin hoidon tavoitteena on parantaa taudin ennustetta ja lievittää oireita. Näihin tavoitteisiin pyritään hoitamalla taustalla olevia riskitekijöitä elintapaohjauksella, lääkehoidolla ja tarvittaessa revaskularisaatiolla. Tämän opinnäytetyön aiheena on sepelvaltimotautipotilaan seuranta perusterveydenhuollossa. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää Turun yliopistollisessa keskussairaalassa sepelvaltimotautidiagnoosin saaneiden seurannan toteutumista perusterveydenhuollossa ja hoitotavoitteiden saavuttamista. Opinnäytetyön ensimmäinen osa on kirjallisuuskatsaus, jossa käsitellään sepelvaltimotaudin patogeneesiä, riskitekijöitä, diagnostiikkaa, hoitoa ja seurantaa perusterveydenhuollossa. Toinen osa koostuu tutkimuksesta potilaista, joille Turun yliopistollisen keskussairaalan kardiologi asetti vuonna 2016 sepelvaltimotautidiagnoosin ja joiden hoitoa seurattiin Turun terveyskeskuksissa. Potilaiden seurantatiedot kerättiin Turun terveyskeskuksen sairauskertomusjärjestelmästä vuosilta 2017–2018. Tutkittavia oli yhteensä 64. Lääkitystä, sepelvaltimotaudin riskitekijöitä ja hoitotavoitteessa olevien määrää verrattiin miesten ja naisten välillä tilastollisin menetelmin. Riskitekijätietoihin kuuluivat ikä, kokonaiskolesteroli, LDL-kolesteroli, HDL-kolesteroli, triglyseridit, sokerihemoglobiini (HbA1c) paastoglukoosi, verenpaine ja tupakointi. 64 tutkittavasta naisia oli 27 (42 %) ja miehiä 37 (58 %). Miesten ja naisten välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa sepelvaltimotaudin lääkehoidossa. Sepelvaltimotaudin riskitekijätiedoissa havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero miesten ja naisten välillä diastolisessa vastaanotolla mitatussa verenpaineessa, joka miehillä oli alhaisempi. Muissa riskitekijöissä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja sukupuolten välillä. Hoitotavoitteissa olevien määrää LDL-kolesterolin, verenpaineen, paastoglukoosin ja HbA1c:n osalta verrattiin miesten ja naisten välillä eikä tilastollisesti merkitseviä eroja havaittu. LDL-kolesterolin havaittiin olleen sekä miehillä että naisilla keskimäärin selvästi hoitotavoitetta korkeampi. Vain reilu kolmannes oli tavoitteessa. Statiineja käyttävistä tavoitteessa oli 29 %. HbA1c:n osalta tavoitteessa oli noin kaksi kolmasosaa ja paastoglukoosin osalta vain viidennes. Kotiverenpaineet olivat paremmin tavoitteessa kuin vastaanotolla mitatut. Opinnäytetyön tutkimuksen tulokset ovat linjassa eurooppalainen, monikansallisen EUROASPIRE V -tutkimuksen tulosten kanssa. Suurin osa sepelvaltimotautipotilaista ei saavuta elintapa-, verenpaine-, kolesteroli- ja verensokeritavoitteita. Sepelvaltimotaudin seurannassa olisikin tärkeää kiinnittää enemmän huomiota riskitekijöiden hoitoon elintavoilla ja lääkehoidolla sekä pitkäaikaisiin potilas-lääkärisuhteisiin.