”Toimia ei ole syytä vähentää, sillä DDR todennäköisesti lisää omiaan”: DDR-Kulturzentrumin ja Goethe-instituutin välinen kulttuuripoliittinen kilpailu Suomessa 1960–1972
Soikkonen, Milla (2024-11-22)
”Toimia ei ole syytä vähentää, sillä DDR todennäköisesti lisää omiaan”: DDR-Kulturzentrumin ja Goethe-instituutin välinen kulttuuripoliittinen kilpailu Suomessa 1960–1972
Soikkonen, Milla
(22.11.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241218104486
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241218104486
Tiivistelmä
Suomessa saksalaisten kulttuuri-instituutioiden verkosto oli väkilukuun suhteutettuna tiheämpi kuin missään muualla. Suomen puolueettomuuspolitiikka ja tasa-arvoinen suhtautuminen molempiin Saksoihin loivat Suomeen poikkeuksellisen tilanteen, jossa kilpailua käytiin diplomaattisuhteiden puuttuessa kulttuurin avulla. Pro gradu -tutkielmani käsittelee DDR-Kulturzentrumin ja Goethe-instituutin välistä kulttuuripoliittista kilpailua vuodesta 1960 vuoteen 1972, jolloin Suomi tunnusti molemmat Saksat. Keskusten kulttuuripoliittinen kilpailu oli osa kylmän sodan kulttuuridiplomatiaa.
Tutkimuskysymykseni ovat: Mistä syistä kilpailua instituuttien välillä käytiin, millaisena se näyttäytyi ja miten se muuttui vuosien varrella. Tutkielmani tärkeimmät primääriaineistot ovat Saksan liittotasavallan ulkoasiainministeriön poliittiset arkistot, jotka jakautuvat Länsi-Saksan ulkoasiainministeriön sekä DDR:n ulkoasiainministeriön arkistoihin. Toinen keskeinen arkistokokonaisuus on Helsingin Goethe-instituutin arkistot.
Tutkielmassa selviää, että kilpailuasetelma kehittyi keskusten välille heti DDR-Kulturzentrumin perustamisesta alkaen ja se kiihtyi, moninaistui ja levisi maantieteellisesti aina vuoteen 1972 asti. Kilpailua käytiin pääasiassa tapahtuma- ja kielisektorilla. Keskeisimpiä tapahtumatoimintamuotoja olivat näyttelyt, elokuvatapahtumat ja teemaluennot. Kielisektorilla kilpailu tapahtui etenkin saksan kielen oppituntien ja yliopistoiden lehtorinimityksien kautta. Keskusten toiminta valjastettiin ulkopolitiikan käyttöön: DDR-Kulturzentrumin toiminnan tuli luoda kuvaa DDR:stä erillisenä sosialistisena Saksana, joka tulisi diplomaattisesti tunnustaa. Samalla Goethe-instituutin toiminta pyrki Hallstein-doktriiniin kuuluvan yksinedustusvaatimuksen mukaisesti estämään tämän. Länsi-Saksan kulttuuripolitiikan hajanainen rakenne vaikeutti Goethe-instituutin johdonmukaista toimintaa verrattuna DDR:n keskitettyyn toimintaan.
Keskukset kilpailivat keskenään koko tutkimusvälin ajan, mutta se näyttäytyi erilaisena eri aikoina. 1960-luvun alussa DDR-Kulturzentrum hyökkäsi aktiivisemmin Goethe-instituuttia vastaan tapahtumien ja kielitoiminnan kautta. Goethe-instituutti aktivoitui kilpailussa hyökkäävänä osapuolena vuonna 1966. Samalla myös DDR-Kulturzentrum alkoi hyökätä Länsi-Saksaa vastaan yhä läpinäkyvämmin. Goethe-instituutti keskittyi vastustamaan vastapuolen toimintaa pääasiassa kielenopetuksen avulla vuoteen 1969 asti. Vuodesta 1969 alkaen Goethe-instituutin toiminta moninaistui ja se perustui yhä enemmän yksinedustusvaatimuksen toteuttamiseen samalla, kun DDR-Kulturzentrumille kilpailuasetelma menetti merkitystään keskittymisen ollessa toiminnassa, joka edesauttoi diplomaattisen tunnustuksen saamista. Maantieteellisesti keskeisintä kilpailu oli suomalaisissa maakuntakaupungeissa.
Tutkimuskysymykseni ovat: Mistä syistä kilpailua instituuttien välillä käytiin, millaisena se näyttäytyi ja miten se muuttui vuosien varrella. Tutkielmani tärkeimmät primääriaineistot ovat Saksan liittotasavallan ulkoasiainministeriön poliittiset arkistot, jotka jakautuvat Länsi-Saksan ulkoasiainministeriön sekä DDR:n ulkoasiainministeriön arkistoihin. Toinen keskeinen arkistokokonaisuus on Helsingin Goethe-instituutin arkistot.
Tutkielmassa selviää, että kilpailuasetelma kehittyi keskusten välille heti DDR-Kulturzentrumin perustamisesta alkaen ja se kiihtyi, moninaistui ja levisi maantieteellisesti aina vuoteen 1972 asti. Kilpailua käytiin pääasiassa tapahtuma- ja kielisektorilla. Keskeisimpiä tapahtumatoimintamuotoja olivat näyttelyt, elokuvatapahtumat ja teemaluennot. Kielisektorilla kilpailu tapahtui etenkin saksan kielen oppituntien ja yliopistoiden lehtorinimityksien kautta. Keskusten toiminta valjastettiin ulkopolitiikan käyttöön: DDR-Kulturzentrumin toiminnan tuli luoda kuvaa DDR:stä erillisenä sosialistisena Saksana, joka tulisi diplomaattisesti tunnustaa. Samalla Goethe-instituutin toiminta pyrki Hallstein-doktriiniin kuuluvan yksinedustusvaatimuksen mukaisesti estämään tämän. Länsi-Saksan kulttuuripolitiikan hajanainen rakenne vaikeutti Goethe-instituutin johdonmukaista toimintaa verrattuna DDR:n keskitettyyn toimintaan.
Keskukset kilpailivat keskenään koko tutkimusvälin ajan, mutta se näyttäytyi erilaisena eri aikoina. 1960-luvun alussa DDR-Kulturzentrum hyökkäsi aktiivisemmin Goethe-instituuttia vastaan tapahtumien ja kielitoiminnan kautta. Goethe-instituutti aktivoitui kilpailussa hyökkäävänä osapuolena vuonna 1966. Samalla myös DDR-Kulturzentrum alkoi hyökätä Länsi-Saksaa vastaan yhä läpinäkyvämmin. Goethe-instituutti keskittyi vastustamaan vastapuolen toimintaa pääasiassa kielenopetuksen avulla vuoteen 1969 asti. Vuodesta 1969 alkaen Goethe-instituutin toiminta moninaistui ja se perustui yhä enemmän yksinedustusvaatimuksen toteuttamiseen samalla, kun DDR-Kulturzentrumille kilpailuasetelma menetti merkitystään keskittymisen ollessa toiminnassa, joka edesauttoi diplomaattisen tunnustuksen saamista. Maantieteellisesti keskeisintä kilpailu oli suomalaisissa maakuntakaupungeissa.