”Toimia ei ole syytä vähentää, sillä DDR todennäköisesti lisää omiaan”: DDR-Kulturzentrumin ja Goethe-instituutin välinen kulttuuripoliittinen kilpailu Suomessa 1960–1972

Abstract

Suomessa saksalaisten kulttuuri-instituutioiden verkosto oli väkilukuun suhteutettuna tiheämpi kuin missään muualla. Suomen puolueettomuuspolitiikka ja tasa-arvoinen suhtautuminen molempiin Saksoihin loivat Suomeen poikkeuksellisen tilanteen, jossa kilpailua käytiin diplomaattisuhteiden puuttuessa kulttuurin avulla. Pro gradu -tutkielmani käsittelee DDR-Kulturzentrumin ja Goethe-instituutin välistä kulttuuripoliittista kilpailua vuodesta 1960 vuoteen 1972, jolloin Suomi tunnusti molemmat Saksat. Keskusten kulttuuripoliittinen kilpailu oli osa kylmän sodan kulttuuridiplomatiaa.

Tutkimuskysymykseni ovat: Mistä syistä kilpailua instituuttien välillä käytiin, millaisena se näyttäytyi ja miten se muuttui vuosien varrella. Tutkielmani tärkeimmät primääriaineistot ovat Saksan liittotasavallan ulkoasiainministeriön poliittiset arkistot, jotka jakautuvat Länsi-Saksan ulkoasiainministeriön sekä DDR:n ulkoasiainministeriön arkistoihin. Toinen keskeinen arkistokokonaisuus on Helsingin Goethe-instituutin arkistot.

Tutkielmassa selviää, että kilpailuasetelma kehittyi keskusten välille heti DDR-Kulturzentrumin perustamisesta alkaen ja se kiihtyi, moninaistui ja levisi maantieteellisesti aina vuoteen 1972 asti. Kilpailua käytiin pääasiassa tapahtuma- ja kielisektorilla. Keskeisimpiä tapahtumatoimintamuotoja olivat näyttelyt, elokuvatapahtumat ja teemaluennot. Kielisektorilla kilpailu tapahtui etenkin saksan kielen oppituntien ja yliopistoiden lehtorinimityksien kautta. Keskusten toiminta valjastettiin ulkopolitiikan käyttöön: DDR-Kulturzentrumin toiminnan tuli luoda kuvaa DDR:stä erillisenä sosialistisena Saksana, joka tulisi diplomaattisesti tunnustaa. Samalla Goethe-instituutin toiminta pyrki Hallstein-doktriiniin kuuluvan yksinedustusvaatimuksen mukaisesti estämään tämän. Länsi-Saksan kulttuuripolitiikan hajanainen rakenne vaikeutti Goethe-instituutin johdonmukaista toimintaa verrattuna DDR:n keskitettyyn toimintaan.

Keskukset kilpailivat keskenään koko tutkimusvälin ajan, mutta se näyttäytyi erilaisena eri aikoina. 1960-luvun alussa DDR-Kulturzentrum hyökkäsi aktiivisemmin Goethe-instituuttia vastaan tapahtumien ja kielitoiminnan kautta. Goethe-instituutti aktivoitui kilpailussa hyökkäävänä osapuolena vuonna 1966. Samalla myös DDR-Kulturzentrum alkoi hyökätä Länsi-Saksaa vastaan yhä läpinäkyvämmin. Goethe-instituutti keskittyi vastustamaan vastapuolen toimintaa pääasiassa kielenopetuksen avulla vuoteen 1969 asti. Vuodesta 1969 alkaen Goethe-instituutin toiminta moninaistui ja se perustui yhä enemmän yksinedustusvaatimuksen toteuttamiseen samalla, kun DDR-Kulturzentrumille kilpailuasetelma menetti merkitystään keskittymisen ollessa toiminnassa, joka edesauttoi diplomaattisen tunnustuksen saamista. Maantieteellisesti keskeisintä kilpailu oli suomalaisissa maakuntakaupungeissa.