Organisaation resilienssiin vaikuttavia tekijöitä: Yritysjohdon kokemuksia ja tulkintoja
Lindgren, Astrid (2024-12-12)
Organisaation resilienssiin vaikuttavia tekijöitä: Yritysjohdon kokemuksia ja tulkintoja
(12.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241219105887
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241219105887
Tiivistelmä
Tässä pro gradu tutkielmassa selvitin yrityksen johtoryhmän jäsenten kokemuksia ja tulkintoja organisaation resilienssistä. Organisaation resilienssillä tarkoitetaan kykyä ennakoida erilaisia uhkia ja häiriötilanteita, selviytyä niistä sekä sopeutua niiden aiheuttamiin muutoksiin. Tämä tutkimus vertailee johtoryhmäläisten kokemuksia ja tulkintoja resilienssistä aikaisempaan teoriaan siitä, millaiset tekijät vaikuttavat organisaation resilienssiin.
Suoritin tutkimuksen laadullisen tutkimuksen menetelmiä hyödyntäen. Tutkimusaineisto koostui kuuden johtoryhmäläisen haastattelusta. Kukin haastateltava johtoryhmäläinen työskentelee saman yrityksen ylimmässä johdossa. Haastattelut olivat luonteeltaan teemahaastatteluja, joiden avulla pyrin kartoittamaan mahdollisimman kattavasti johtoryhmäläisten tulkintoja ja omakohtaisia kokemuksia organisaation resilienssistä. Aineisto analysoitiin teorian kehittämiseen tähtäävällä tutkimusmenetelmällä.
Tutkimustulokset vahvistivat aikaisempaa teoriaa organisaation resilienssiin vaikuttavista tekijöistä, kuten vastuun jakamisesta, päätöksenteosta ja yrityskulttuurista. Lisäksi kerätystä aineistosta ilmeni seikkoja, joita aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole juurikaan tarkasteltu, kuten johtoryhmän keskinäisen kommunikaation tärkeys sekä suuren kansainvälisen organisaation tuoma turva yksittäiselle toimijalle. Nämä voidaan osin liittää aikaisempien tutkimusten näkemyksiin esimerkiksi yrityksen sisäisten resurssien ja sidosryhmien vaikutuksesta resilienssille. On kuitenkin huomionarvoista, että kansainvälisten organisaatioiden yksittäisten toimijoiden resilienssiä on tutkittu yhä varsin vähän.
Tämä tutkimus osoittaa, että resilientiltä vaikuttava yritys saattaa selviytyä vaikeuksien yli ennen kaikkea kansainvälisen organisaation resurssien ansiota. Tällaisen yrityksen kohdalla selviytyminen ei välttämättä edellytä vahvaan resilienssiin tyypillisesti liitettyjä ominaisuuksia, kuten ketteryyttä tai mukautumiskykyä. Jatkotutkimuksen kannalta olisikin perusteltua pohtia, tuleeko resilienssiä tarkastella organisaation suoriutumiskyvyn, ominaisuuksien vai näiden molempien perusteella.
Suoritin tutkimuksen laadullisen tutkimuksen menetelmiä hyödyntäen. Tutkimusaineisto koostui kuuden johtoryhmäläisen haastattelusta. Kukin haastateltava johtoryhmäläinen työskentelee saman yrityksen ylimmässä johdossa. Haastattelut olivat luonteeltaan teemahaastatteluja, joiden avulla pyrin kartoittamaan mahdollisimman kattavasti johtoryhmäläisten tulkintoja ja omakohtaisia kokemuksia organisaation resilienssistä. Aineisto analysoitiin teorian kehittämiseen tähtäävällä tutkimusmenetelmällä.
Tutkimustulokset vahvistivat aikaisempaa teoriaa organisaation resilienssiin vaikuttavista tekijöistä, kuten vastuun jakamisesta, päätöksenteosta ja yrityskulttuurista. Lisäksi kerätystä aineistosta ilmeni seikkoja, joita aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole juurikaan tarkasteltu, kuten johtoryhmän keskinäisen kommunikaation tärkeys sekä suuren kansainvälisen organisaation tuoma turva yksittäiselle toimijalle. Nämä voidaan osin liittää aikaisempien tutkimusten näkemyksiin esimerkiksi yrityksen sisäisten resurssien ja sidosryhmien vaikutuksesta resilienssille. On kuitenkin huomionarvoista, että kansainvälisten organisaatioiden yksittäisten toimijoiden resilienssiä on tutkittu yhä varsin vähän.
Tämä tutkimus osoittaa, että resilientiltä vaikuttava yritys saattaa selviytyä vaikeuksien yli ennen kaikkea kansainvälisen organisaation resurssien ansiota. Tällaisen yrityksen kohdalla selviytyminen ei välttämättä edellytä vahvaan resilienssiin tyypillisesti liitettyjä ominaisuuksia, kuten ketteryyttä tai mukautumiskykyä. Jatkotutkimuksen kannalta olisikin perusteltua pohtia, tuleeko resilienssiä tarkastella organisaation suoriutumiskyvyn, ominaisuuksien vai näiden molempien perusteella.