Fyysisesti aktiiviset oppitunnit ja matematiikan oppiminen
Veistola, Venla (2025-01-02)
Fyysisesti aktiiviset oppitunnit ja matematiikan oppiminen
(02.01.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501174180
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501174180
Tiivistelmä
Fyysinen aktiivisuus on keskeinen ihmisen toimintakykyyn, hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttava tekijä. Tutkimukset antavat myös viitteitä siitä, että fyysinen aktiivisuus voi edistää oppilaiden oppimista erilaisten tekijöiden kautta. Koulupäivään voidaan lisätä fyysistä aktiivisuutta ja vähentää oppituntien aikaista istumista.
Tämän tutkielman tarkoituksena oli perehtyä kirjallisuuskatsauksen muodossa matematiikan oppimistulosten ja fyysisen aktiivisuuden välisiin yhteyksiin. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään, minkälaisia tutkimustuloksia on saatu erityisesti oppitunneille integroidun fyysisen aktiivisuuden yhteyksistä matematiikan oppimistuloksiin. Tavoitteena oli myös selvittää, miten fyysisesti aktiivisia oppitunteja voidaan toteuttaa, minkälaisia näkemyksiä niihin liittyy ja minkälaisia yhteyksiä niillä on matemaattiseen oppimiseen liittyviin tekijöihin.
Oppitunneille integroidulla fyysisellä aktiivisuudella oli tarkastelemieni tutkimusten mukaan pääasiassa positiivisia tai neutraaleja vaikutuksia matematiikan oppimiseen. Fyysistä aktiivisuutta oli integroitu matematiikan tunneille toiminnallisen oppimisen, taukoliikunnan ja istumista vähentävien ratkaisujen avulla. Suuri osa tutkimuksista oli toteutettu alakoulun matematiikan oppitunneilla. Eri tutkimuksissa toteutetut interventiot vaihtelivat toimintatavoiltaan ja kestoltaan.
Fyysisesti aktiiviset matematiikan oppitunnit näyttävät edistävän tai eivät ainakaan heikennä matematiikan oppimista. Fyysisen aktiivisuuden ja matematiikan oppimisen välisiin vaikutusmekanismeihin ja selittäviin tekijöihin liittyy kuitenkin epävarmuutta. Aihepiiristä tarvitaankin lisää tutkimusta. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen osaksi koulupäivää on perusteltua hyvinvointi- ja terveyshyötyjen vuoksi, vaikka sillä ei olisikaan suoraa vaikutusta parempiin matematiikan oppimistuloksiin. Lisäksi matematiikan opetus liikkeen avulla voi toimia osalle oppilaista oppimista helpottavana tekijänä konkretisoiden opittavia aiheita.
Tämän tutkielman tarkoituksena oli perehtyä kirjallisuuskatsauksen muodossa matematiikan oppimistulosten ja fyysisen aktiivisuuden välisiin yhteyksiin. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään, minkälaisia tutkimustuloksia on saatu erityisesti oppitunneille integroidun fyysisen aktiivisuuden yhteyksistä matematiikan oppimistuloksiin. Tavoitteena oli myös selvittää, miten fyysisesti aktiivisia oppitunteja voidaan toteuttaa, minkälaisia näkemyksiä niihin liittyy ja minkälaisia yhteyksiä niillä on matemaattiseen oppimiseen liittyviin tekijöihin.
Oppitunneille integroidulla fyysisellä aktiivisuudella oli tarkastelemieni tutkimusten mukaan pääasiassa positiivisia tai neutraaleja vaikutuksia matematiikan oppimiseen. Fyysistä aktiivisuutta oli integroitu matematiikan tunneille toiminnallisen oppimisen, taukoliikunnan ja istumista vähentävien ratkaisujen avulla. Suuri osa tutkimuksista oli toteutettu alakoulun matematiikan oppitunneilla. Eri tutkimuksissa toteutetut interventiot vaihtelivat toimintatavoiltaan ja kestoltaan.
Fyysisesti aktiiviset matematiikan oppitunnit näyttävät edistävän tai eivät ainakaan heikennä matematiikan oppimista. Fyysisen aktiivisuuden ja matematiikan oppimisen välisiin vaikutusmekanismeihin ja selittäviin tekijöihin liittyy kuitenkin epävarmuutta. Aihepiiristä tarvitaankin lisää tutkimusta. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen osaksi koulupäivää on perusteltua hyvinvointi- ja terveyshyötyjen vuoksi, vaikka sillä ei olisikaan suoraa vaikutusta parempiin matematiikan oppimistuloksiin. Lisäksi matematiikan opetus liikkeen avulla voi toimia osalle oppilaista oppimista helpottavana tekijänä konkretisoiden opittavia aiheita.