Työn psykososiaaliset kuormitustekijät työturvallisuusrikoksena : Työnantajan rikosoikeudellisen vastuun arvioinnin näkökulmasta
Virtanen, Juulia (2024-12-16)
Työn psykososiaaliset kuormitustekijät työturvallisuusrikoksena : Työnantajan rikosoikeudellisen vastuun arvioinnin näkökulmasta
(16.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501205148
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501205148
Tiivistelmä
Tutkielmassa tutkitaan työn psykososiaalisia kuormitustekijöitä työturvallisuusrikoksena. Tutkielmassa arvioidaan näin ollen erityisesti työnantajan rikosoikeudellista vastuuta. Tutkimuksen tarkoitus on arvioida ensinnäkin sitä, mitä psykososiaalisilla kuormitustekijöillä työturvallisuuslaissa tarkoitetaan ja toisaalta sitä, minkälaisia velvoitteita työturvallisuuslaki (738/2002, TTurvL) työnantajalle asettaa psykososiaalisen kuormituksen näkökulmasta. Tämän myötä voidaan arvioida työnantajan rikosoikeudellista vastuuta näistä velvoitteista. Tutkimusmetodina tutkielmassa käytetään lainopillista, eli oikeusdogmaattista tutkimusmetodia sekä de lege ferenda -tutkimusmetodia.
Henkiseen työkuormitukseen viitataan nykypäivänä psykososiaalisena kuormituksena. Psykososiaalisten kuormitustekijöiden määritelmän sisältö ei ole tutkimuksen perusteella täysin selkeä. TTurvL:n sanamuodon mukaan näinä kuormitustekijöinä pidetään työn sisältöön, työn järjestelyihin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyviä kuormitustekijöitä (TTurvL 10.1 §:n 4 momentti). Lain sanamuoto ja lain esityöt ovat määritelmän osalta yleistasoisia.
Keskeisinä työnantajan velvoitteina psykososiaalisen kuormituksen osalta TTurvL:ssa voidaan pitää lain 8, 10, 13 sekä 25 pykäliä. Näin ollen työnantajan tärkeimpinä velvoitteina pidetään yleistä huolehtimisvelvoitetta, vaarojen selvittämis- ja arviointivelvoitetta, työn suunnitteluvelvoitetta sekä työn kuormitustekijöiden välttämisen ja vähentämisen velvoitetta. Rikoslain 47:1 §:n perusteella muun muassa näiden velvoitteiden rikkominen tai laiminlyönti aiheuttaa työnantajalle rikosoikeudellisen vastuun.
Toisaalta tutkimuksen valossa kyseisten velvoitteiden sisällön määrittelemisen haasteellisuus korostuu velvoitteiden yleisluontoisuuden vuoksi. Tämän vuoksi tutkielmassa on arvioitu myös laillisuusperiaatteen toteutumista työn psykososiaalisia kuormitustekijöitä koskevien velvoitteiden valossa etenkin velvoitteiden täsmällisyyden näkökulmasta. Tutkimuksen perusteella työn psykososiaalisten kuormitustekijöiden laajuuden ja sallitun kuormitustason määritelmä ei ole selkeä, jolloin velvoitteiden sisältö jää yleistasoiseksi, eikä niitä voida pitää täsmällisinä. Tällöin tutkimuksen perusteella voidaan pitää lisäsääntelyä tarpeellisena työnantajan velvoitteiden täsmentämiseksi.
Henkiseen työkuormitukseen viitataan nykypäivänä psykososiaalisena kuormituksena. Psykososiaalisten kuormitustekijöiden määritelmän sisältö ei ole tutkimuksen perusteella täysin selkeä. TTurvL:n sanamuodon mukaan näinä kuormitustekijöinä pidetään työn sisältöön, työn järjestelyihin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyviä kuormitustekijöitä (TTurvL 10.1 §:n 4 momentti). Lain sanamuoto ja lain esityöt ovat määritelmän osalta yleistasoisia.
Keskeisinä työnantajan velvoitteina psykososiaalisen kuormituksen osalta TTurvL:ssa voidaan pitää lain 8, 10, 13 sekä 25 pykäliä. Näin ollen työnantajan tärkeimpinä velvoitteina pidetään yleistä huolehtimisvelvoitetta, vaarojen selvittämis- ja arviointivelvoitetta, työn suunnitteluvelvoitetta sekä työn kuormitustekijöiden välttämisen ja vähentämisen velvoitetta. Rikoslain 47:1 §:n perusteella muun muassa näiden velvoitteiden rikkominen tai laiminlyönti aiheuttaa työnantajalle rikosoikeudellisen vastuun.
Toisaalta tutkimuksen valossa kyseisten velvoitteiden sisällön määrittelemisen haasteellisuus korostuu velvoitteiden yleisluontoisuuden vuoksi. Tämän vuoksi tutkielmassa on arvioitu myös laillisuusperiaatteen toteutumista työn psykososiaalisia kuormitustekijöitä koskevien velvoitteiden valossa etenkin velvoitteiden täsmällisyyden näkökulmasta. Tutkimuksen perusteella työn psykososiaalisten kuormitustekijöiden laajuuden ja sallitun kuormitustason määritelmä ei ole selkeä, jolloin velvoitteiden sisältö jää yleistasoiseksi, eikä niitä voida pitää täsmällisinä. Tällöin tutkimuksen perusteella voidaan pitää lisäsääntelyä tarpeellisena työnantajan velvoitteiden täsmentämiseksi.