Haitallinen sosiaalinen pääoma toistuvasti lastensuojelulaitoksista hatkaavien nuorten elämässä

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee haitallisen sosiaalisen pääoman vaikutuksia niiden nuorten elämään, jotka toistuvasti hatkaavat eli poistuvat luvatta tai jättävät palaamatta lastensuojelulaitoksiin. Tutkimus keskittyy ohjaajien näkökulmaan, sillä heidän roolinsa nuorten arjessa on keskeinen. Tavoitteena on selvittää, miten haitallinen sosiaalinen pääoma vaikuttaa nuorten kykyyn hyötyä laitosten tarjoamasta tuesta, millaisia muotoja ja mekanismeja siihen liittyy sekä miten ohjaajat pyrkivät vähentämään sen haittoja. Haitallinen sosiaalinen pääoma viittaa nuorten verkostoihin, jotka ylläpitävät riskikäyttäytymistä, kuten hatkaamista, ja heikentävät kiinnittymistä laitoksiin. Verkostot voivat tarjota välitöntä emotionaalista tukea, mutta samalla ne altistavat nuoret vaarallisille tilanteille, kuten päihteiden käytölle ja rikollisuudelle. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu James S. Colemanin, Nan Linin ja Alejandro Portesin sosiaalisen pääoman teorioihin, jotka auttavat ymmärtämään sekä myönteisten että haitallisten verkostojen vaikutuksia. Tutkimusaineisto kerättiin ryhmähaastattelulla neljältä lastensuojelun ohjaajalta eri sijaishuollon yksiköistä ja analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin. Tulokset osoittavat, että hatkaamista edistävät tiiviit vertaissuhteet, sosiaalinen media ja laitosten ulkopuoliset haitalliset verkostot. Ohjaajat pyrkivät tukemaan nuoria kasvatuksellisilla keskusteluilla, luottamuksellisen suhteen rakentamisella ja myönteisten verkostojen vahvistamisella. Tutkimus korostaa sosiaalisten suhteiden huomioimisen ja sijaishuollon rakenteellisten kehitystarpeiden tärkeyttä Tuloksia voidaan hyödyntää sijaishuollon käytännön kehittämisessä tukemaan paremmin toistuvasti hatkaavia nuoria ja ennaltaehkäisemään heidän ajautumistaan haitallisiin verkostoihin.