Video-assisted Group Schema Therapy for Borderline Personality Disorder – Qualitative analysis on using child mode videos in group sessions.
Peltomaa, Jari (2025-01-19)
Video-assisted Group Schema Therapy for Borderline Personality Disorder – Qualitative analysis on using child mode videos in group sessions.
(19.01.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025021411991
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025021411991
Tiivistelmä
Tunne-elämältä epävakaa persoonallisuushäiriö on yleinen ja kärsimystä tuottava mielenterveyden häiriö. Arviolta joka neljäs erikoissairaanhoidon avohoitopotilas kärsii tästä häiriöstä. Tunne-elämältä epävakaan persoonallisuushäiriön hoidon keskeinen osa on psykoterapia. Koska tunne-elämältä epävakaa persoonallisuushäiriö on yleinen ja tarvitsee pitkäkestoista hoitoa, on mielenterveyspalveluissa tärkeä tutkia ja kehittää aikaisempia tehokkaampia hoitoja häiriöstä kärsiville potilaille. Ryhmäskeematerapian on todettu olevan tehokas hoitomuoto tunne-elämältä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsiville potilaille
Pro gradu-tutkielma liittyy tunne-elämän epävakaasta persoonallisuudesta kärsivien aikuisten VideoTalk ryhmäskeematerapian pilotti tutkimukseen. VideoTalk on uusi hoitomalli, joka hyödyntää potilaiden kotonaan tekemiä videotehtäviä osana psykoterapiahoitoa. Pilottiryhmässä käytettiin videotehtäviä osana ryhmäskeematerapiaa. Tehtävät vaihtelivat, mutta keskeistä oli, että potilaat videoivat itseään erilaisissa tunnetiloissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää emotionaalisen yhteyden muodostumista osallistujien lapsi moodeihin VideoTalk menetelmää käyttävässä skeematerapiaryhmässä. Lapsimoodit kivuliaita emotionaalisia tiloja, joita potilaat tyypillisesti pyrkivät välttelemään. Välttelyn väheneminen ja lapsimoodien käsittely ja hoito ovat keskeinen hoidon tavoite ryhmäskeematerapiassa.
Tutkimus toteutettiin laadullisesti video havainnointia käyttämällä. Aineisto muodostui ryhmäkertojen nauhoitteista. Nauhoitteista valittiin kohdat, joissa lapsimoodeihin liittyviä VideoTalk videoita katsottiin ryhmässä ja niistä keskusteltiin katsomisen jälkeen. kohdat ryhmän nauhoitteista analysoitiin temaattista analyysiä käyttämällä.
Osallistujien itse tekemien videoiden katsominen ryhmässä aktivoi voimakkaita tunteita, joista tyypillisimpiä olivat suru, häpeä ja syyllisyys. Omat videot aktivoivat myös voimakkaita kehollisia tuntemuksia. Toisten videoita katsottaessa tyypillisin tunne oli viha toisen osallistujan puolesta. Videoiden katsomisen jälkeisten keskustelujen myötä osallistujien lapsuuden kokemuksiin liittyvät merkitykset muuttuivat.
VideoTalk menetelmän käyttäminen osana ryhmäskeematerapiaa näyttää aktivoivan tunteita tehokkaati ja lisäävän emotionaalista yhteyttä osallistujien lapsimoodeihin. Lisää tutkimusta tarvitaan VideoTalk ryhmäskeematerapian hoidollisten mekanismien selvittämiseksi: mitkä tekijät ovat yhteydessä toivottuun tulokseen ja kuka hyötyy mistäkin tekijästä. Menetelmän toimivuuden osoittaminen laajemmassa satunnaiskontrolloidussa tutkimuksessa on myös tärkeää.
Pro gradu-tutkielma liittyy tunne-elämän epävakaasta persoonallisuudesta kärsivien aikuisten VideoTalk ryhmäskeematerapian pilotti tutkimukseen. VideoTalk on uusi hoitomalli, joka hyödyntää potilaiden kotonaan tekemiä videotehtäviä osana psykoterapiahoitoa. Pilottiryhmässä käytettiin videotehtäviä osana ryhmäskeematerapiaa. Tehtävät vaihtelivat, mutta keskeistä oli, että potilaat videoivat itseään erilaisissa tunnetiloissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää emotionaalisen yhteyden muodostumista osallistujien lapsi moodeihin VideoTalk menetelmää käyttävässä skeematerapiaryhmässä. Lapsimoodit kivuliaita emotionaalisia tiloja, joita potilaat tyypillisesti pyrkivät välttelemään. Välttelyn väheneminen ja lapsimoodien käsittely ja hoito ovat keskeinen hoidon tavoite ryhmäskeematerapiassa.
Tutkimus toteutettiin laadullisesti video havainnointia käyttämällä. Aineisto muodostui ryhmäkertojen nauhoitteista. Nauhoitteista valittiin kohdat, joissa lapsimoodeihin liittyviä VideoTalk videoita katsottiin ryhmässä ja niistä keskusteltiin katsomisen jälkeen. kohdat ryhmän nauhoitteista analysoitiin temaattista analyysiä käyttämällä.
Osallistujien itse tekemien videoiden katsominen ryhmässä aktivoi voimakkaita tunteita, joista tyypillisimpiä olivat suru, häpeä ja syyllisyys. Omat videot aktivoivat myös voimakkaita kehollisia tuntemuksia. Toisten videoita katsottaessa tyypillisin tunne oli viha toisen osallistujan puolesta. Videoiden katsomisen jälkeisten keskustelujen myötä osallistujien lapsuuden kokemuksiin liittyvät merkitykset muuttuivat.
VideoTalk menetelmän käyttäminen osana ryhmäskeematerapiaa näyttää aktivoivan tunteita tehokkaati ja lisäävän emotionaalista yhteyttä osallistujien lapsimoodeihin. Lisää tutkimusta tarvitaan VideoTalk ryhmäskeematerapian hoidollisten mekanismien selvittämiseksi: mitkä tekijät ovat yhteydessä toivottuun tulokseen ja kuka hyötyy mistäkin tekijästä. Menetelmän toimivuuden osoittaminen laajemmassa satunnaiskontrolloidussa tutkimuksessa on myös tärkeää.