Riistakeskuksen perustelukäytäntö kannanhoidollisissa suurpetopoikkeuslupapäätöksissä
Minkkinen, Henri (2025-02-17)
Riistakeskuksen perustelukäytäntö kannanhoidollisissa suurpetopoikkeuslupapäätöksissä
(17.02.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025030415454
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025030415454
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa selvitetään, millaista oikeudellista argumentaatiota riistakeskus on käyttänyt sen myöntämissä suurpetopoikkeuslupapäätöksissä. Tätä oikeudellista argumentaatiota verrataan korkeimman hallinto-oikeuden kyseisiin päätöksiin perustuviin ratkaisuihin. Tutkielmassa selvitetään, kuinka edellä mainitut eri oikeudellisten instanssien tuottama oikeudellinen argumentaatio eroaa toisistaan. Selvityksen perusteella arvioidaan, onko eri instanssit soveltaneet lain tulkintaa ohjaavia oikeusperiaatteita eri tavalla. Tutkielma on oikeusteoreettinen ja soveltaa tutkimusmenetelmänä oikeusperiaatteiden punnintamallia.
Riistakeskus myöntää Suomessa metsästyslakiin perustuvat päätökset, joilla poiketaan luontodirektiivin perusteella suojeltujen suurpetojen rauhoituksesta. Päätöksistä voidaan valittaa toimivaltaiseen hallinto-oikeuteen ja aina edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä se on todennut riistakeskuksen myöntämät suurpetopoikkeusluvat lain vastaisiksi.
Riistakeskuksen ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin keskittyvä argumentaatioanalyysi osoittaa, että instanssit tulkitsevat lakia hyvin eri tavalla. Tutkielman perusteella syitä tälle on useita. Riistakeskus painottaa laintulkintaansa ohjaavina periaatteina mm. metsästyskulttuurin säilyttämistä (perinneoikeudellinen näkökulma), paikallisyhteisön sitouttamista suojeluun sekä salametsästyksen ehkäisyä. Korkein hallinto-oikeus pitäytyy suppeassa laintulkinnassa ja EU-oikeudelle tyypillisessä tavoitteellisessa laintulkinnassa, eikä tulkitse riistakeskuksen perusteluja lain tavoitteiden kannalta hyväksyttävinä. Instanssit punnitsevat oikeusperiaatteita laintulkinnassaan eri tavoin, päätyen eri tulkintaratkaisuihin.
Tutkielman perusteella riistakeskuksen rooli poikkeuslupia myöntävänä objektiivisena ja riittävän juridisen asiantuntijuuden omaavana instanssina on kritiikille altis. Riistakeskuksen perustelujen ei voida katsoa saavuttavan riittävää yhteiskunnallista hyväksyntää, ja tutkielman perusteella ne sisältävät myös oikeudellisesti kiellettyä argumentaatiota, kuten poliittista tahtoa. Tutkielman toimenpidesuosituksena on riistakeskuksen roolin kriittinen arviointi osana poikkeuslupajärjestelmää, ja sen mahdollinen siirtäminen ELY-keskuksen toimivaltaan.
Riistakeskus myöntää Suomessa metsästyslakiin perustuvat päätökset, joilla poiketaan luontodirektiivin perusteella suojeltujen suurpetojen rauhoituksesta. Päätöksistä voidaan valittaa toimivaltaiseen hallinto-oikeuteen ja aina edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä se on todennut riistakeskuksen myöntämät suurpetopoikkeusluvat lain vastaisiksi.
Riistakeskuksen ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin keskittyvä argumentaatioanalyysi osoittaa, että instanssit tulkitsevat lakia hyvin eri tavalla. Tutkielman perusteella syitä tälle on useita. Riistakeskus painottaa laintulkintaansa ohjaavina periaatteina mm. metsästyskulttuurin säilyttämistä (perinneoikeudellinen näkökulma), paikallisyhteisön sitouttamista suojeluun sekä salametsästyksen ehkäisyä. Korkein hallinto-oikeus pitäytyy suppeassa laintulkinnassa ja EU-oikeudelle tyypillisessä tavoitteellisessa laintulkinnassa, eikä tulkitse riistakeskuksen perusteluja lain tavoitteiden kannalta hyväksyttävinä. Instanssit punnitsevat oikeusperiaatteita laintulkinnassaan eri tavoin, päätyen eri tulkintaratkaisuihin.
Tutkielman perusteella riistakeskuksen rooli poikkeuslupia myöntävänä objektiivisena ja riittävän juridisen asiantuntijuuden omaavana instanssina on kritiikille altis. Riistakeskuksen perustelujen ei voida katsoa saavuttavan riittävää yhteiskunnallista hyväksyntää, ja tutkielman perusteella ne sisältävät myös oikeudellisesti kiellettyä argumentaatiota, kuten poliittista tahtoa. Tutkielman toimenpidesuosituksena on riistakeskuksen roolin kriittinen arviointi osana poikkeuslupajärjestelmää, ja sen mahdollinen siirtäminen ELY-keskuksen toimivaltaan.