Potilaan oikeussuojakeinot tahdosta riippumattomassa hoidossa
Isola, Saana (2025-02-28)
Potilaan oikeussuojakeinot tahdosta riippumattomassa hoidossa
(28.02.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025031217261
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025031217261
Tiivistelmä
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi Suomelle langettavan tuomion asiassa X v. Suomi vuonna 2012. Kyseisessä ratkaisussaan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklassa turvattua oikeutta vapauteen sekä 8 artiklassa turvattua oikeutta yksityiselämään oli loukattu. Yksityiselämään kohdistuvassa loukkauksessa oli kysymys potilaalle hänen tahtonsa vastaisesti annetusta lääkityksestä. Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan potilaalla ei ollut riittäviä oikeussuojakeinoja käytettävissään. Tutkielma tarkastelee ensinnäkin sitä, kuinka tahdosta riippumattomassa hoidossa olevan potilaan oikeussuojakeinoja on tulkittu oikeuskäytännössä ja toisekseen sitä, millaisia vaikutuksia oikeuskäytännöllä on ollut suomalaiseen lainsäädäntöön.
Tutkielma on tutkimusmetodiltaan lainopillinen. Lainoppi sisältää erilaisia tulkintametodeja, joista keskityn tässä tutkielmassa erityisesti systemaattiseen tulkintaan. Tutkielma tarkastelee potilaan oikeussuojakeinoja psyykkisen sairauden tahdosta riippumattomassa hoidossa erityisesti oikeuskäytännön sekä Suomessa toteutettujen lainsäädäntöhankkeiden pohjalta. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella ja hahmottaa Suomessa vallinnutta ja vallitsevaa oikeustilaa erityisesti perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta.
Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö osoittaa, että tahdosta riippumattomassa hoidossa olevalla potilaalla tulee olla mahdollisuus saattaa vapaudenriiston laillisuus tuomioistuimen arvioitavaksi. Potilaan oikeussuojan kannalta ei ole riittävää, että yksinomaan viranomaisilla tai hoitohenkilöstöllä on mahdollisuus saattaa hoidon edellytysten arviointi tuomioistuimelle, vaan potilaalla itsellään tulee olla itsenäinen oikeus hakea muutosta tuomioistuimesta. Potilaan oikeusturvan kannalta merkityksellisenä on pidettävä myös sitä, että potilaalla tulee olla mahdollisuus saada psyykkisestä terveydentilastaan riippumattoman asiantuntijan lausunto.
Potilaan oikeussuojakeinoja koskevat kansalliset lainsäädäntömuutokset on toteutettu kahdessa osassa vuosina 2014 ja 2024. Nykyisin voimassa olevan sääntelyn myötä potilaalla on mahdollisuus saada toisen riippumattoman lääkärin arvio hoidon tarpeesta ja hoidon jatkamisen edellytyksistä ennen päätöksentekoa. Lisäksi nykyisen sääntelyn mukaan potilaan psyykkisen sairauden lääkehoidon toteuttaminen edellyttää hallintopäätöstä, jos hoitoa ei onnistuta toteuttamaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Potilaan on mahdollista valittaa hallintopäätöksestä hallinto-oikeuteen, jossa asia käsitellään kiireellisenä. Asian käsittelyyn ja ratkaisemiseen hallinto-oikeudessa osallistuu asiantuntijajäsen, jotta voidaan varmistaa riittävä lääketieteellinen asiantuntemus.
Tutkielma on tutkimusmetodiltaan lainopillinen. Lainoppi sisältää erilaisia tulkintametodeja, joista keskityn tässä tutkielmassa erityisesti systemaattiseen tulkintaan. Tutkielma tarkastelee potilaan oikeussuojakeinoja psyykkisen sairauden tahdosta riippumattomassa hoidossa erityisesti oikeuskäytännön sekä Suomessa toteutettujen lainsäädäntöhankkeiden pohjalta. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella ja hahmottaa Suomessa vallinnutta ja vallitsevaa oikeustilaa erityisesti perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta.
Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö osoittaa, että tahdosta riippumattomassa hoidossa olevalla potilaalla tulee olla mahdollisuus saattaa vapaudenriiston laillisuus tuomioistuimen arvioitavaksi. Potilaan oikeussuojan kannalta ei ole riittävää, että yksinomaan viranomaisilla tai hoitohenkilöstöllä on mahdollisuus saattaa hoidon edellytysten arviointi tuomioistuimelle, vaan potilaalla itsellään tulee olla itsenäinen oikeus hakea muutosta tuomioistuimesta. Potilaan oikeusturvan kannalta merkityksellisenä on pidettävä myös sitä, että potilaalla tulee olla mahdollisuus saada psyykkisestä terveydentilastaan riippumattoman asiantuntijan lausunto.
Potilaan oikeussuojakeinoja koskevat kansalliset lainsäädäntömuutokset on toteutettu kahdessa osassa vuosina 2014 ja 2024. Nykyisin voimassa olevan sääntelyn myötä potilaalla on mahdollisuus saada toisen riippumattoman lääkärin arvio hoidon tarpeesta ja hoidon jatkamisen edellytyksistä ennen päätöksentekoa. Lisäksi nykyisen sääntelyn mukaan potilaan psyykkisen sairauden lääkehoidon toteuttaminen edellyttää hallintopäätöstä, jos hoitoa ei onnistuta toteuttamaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Potilaan on mahdollista valittaa hallintopäätöksestä hallinto-oikeuteen, jossa asia käsitellään kiireellisenä. Asian käsittelyyn ja ratkaisemiseen hallinto-oikeudessa osallistuu asiantuntijajäsen, jotta voidaan varmistaa riittävä lääketieteellinen asiantuntemus.