Suomalaisten tyytyväisyys terveyspalveluiden tasoon vuosina 2002 ja 2021
Liukkonen, Laura (2025-03-04)
Suomalaisten tyytyväisyys terveyspalveluiden tasoon vuosina 2002 ja 2021
(04.03.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025031718537
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025031718537
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan suomalaisten tyytyväisyyttä terveyspalveluiden tasoon vuosina 2002 ja 2021 hyödyntäen hyvinvointivaltion legitimiteettitutkimuksessa käytettyjä intressi- ja ideologianäkökulmia. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten suomalaisten tyytyväisyys terveyspalveluiden tasoon on muuttunut vuosien 2002 ja 2021 välillä, missä määrin intressit ja ideologia selittävät tyytyväisyyttä terveyspalveluiden tasoon sekä millä tavoin intressien ja ideologian yhteys terveyspalveluiden tasoon kohdistuvaan tyytyväisyyteen on muuttunut vuodesta 2002 vuoteen 2021.
Kansalaisten tyytyväisyys terveyspalveluiden tasoon on tärkeä tutkimusaihe sosiaalipolitiikan kannalta, sillä näkemykset palveluiden toimivuudesta ovat kytköksissä hyvinvointivaltion legitimiteettiin. Legitiimi järjestelmä on kansan silmissä hyväksyttävä ja vastaa heidän arvoperustaansa. Tutkimalla eri intressi- ja ideologiaryhmien tyytyväisyyttä terveyspalveluihin voidaan paikantaa järjestelmän vahvuuksia sekä ongelmakohtia. Suomen terveydenhuoltojärjestelmän ongelmakohdat ja kriisiytyminen ovat viime vuosina olleet toistuvasti esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Keskustelua seuraamalla piirtyy kuva kansalaisten kasvavasta tyytymättömyydestä terveydenhuoltojärjestelmää ja sen palveluita kohtaan. Vuonna 2020 Suomeen rantautunut COVID-19-pandemia kuormitti terveydenhuollon tilannetta entisestään.
Tutkielman teoreettisen viitekehyksen ensimmäinen osa koostuu suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän rakenteen kuvauksesta, sen keskeisistä muutoksista vuosina 2002–2023 sekä ongelmakohdista. Toinen osa käsittää hyvinvointivaltion ja terveydenhuoltojärjestelmän legitimiteettiin sekä intressi-, ideologia- ja instituutionäkökulmiin keskittyvän teorian sekä aiempia tutkimuksia tyytyväisyydestä terveydenhuoltoon.
Tutkielman aineistoina hyödynnetään European Social Survey -aineistoja vuosilta 2002 ja 2021. Intressejä kuvaavina muuttujina käytetään sukupuolta, ikäluokkaa, koulutustaustaa, työmarkkina-asemaa, toimeentuloa, itsearvioitua terveydentilaa ja asuinpaikkaa. Ideologiaa kuvaavana muuttujana käytetään sijoittumista oikeisto-vasemmistoakselille. Analyysimenetelminä käytetään jatkuvan muuttujan tunnuslukuja (minimi-, maksimi- ja keskiarvot, mediaani sekä keskihajonta) ja lineaarista regressioanalyysia.
Tutkielman tulokset osoittavat suomalaisten olevan tyytyväisempiä terveyspalveluiden tasoon vuonna 2021 verrattuna vuoteen 2002. Intressi- ja ideologiaryhmistä naiset, toimeentulovaikeuksia kokevat ja terveydentilansa huonoksi tai kohtuulliseksi kokevat, suuren kaupungin lähiössä tai lähiseudulla asuvat sekä vasemmistoon identifioituvat osoittautuivat tyytymättömämmiksi terveyspalveluiden tasoa kohtaan. Lisäksi opiskelijoiden havaittiin olevan ansiotyössä käyviä tyytyväisempiä terveyspalveluihin. Ikäluokan ja koulutustason ei havaittu olevan yhteydessä tyytyväisyyteen. Tutkielman tulosten perusteella intressinäkökulma terveyspalveluiden tasoon kohdistuvan tyytyväisyyden selittäjänä ei saa johdonmukaista tukea, sillä tyytymättömimmiksi osoittautuivat ryhmät, joiden voidaan oman edun tavoittelun näkökulmasta katsoa hyötyvän eniten terveyspalveluista. Ideologianäkökulma puolestaan sai tulosten perusteella tukea. Jatkossa on tarpeellista tutkia terveyspalveluiden tasoon kohdistuvaa tyytyväisyyttä hyvinvointialueiden aloittamisen jälkeen sekä huomioida se, minkä terveydenhuoltojärjestelmän sektorin palveluita pääasiallisesti käytetään.
Kansalaisten tyytyväisyys terveyspalveluiden tasoon on tärkeä tutkimusaihe sosiaalipolitiikan kannalta, sillä näkemykset palveluiden toimivuudesta ovat kytköksissä hyvinvointivaltion legitimiteettiin. Legitiimi järjestelmä on kansan silmissä hyväksyttävä ja vastaa heidän arvoperustaansa. Tutkimalla eri intressi- ja ideologiaryhmien tyytyväisyyttä terveyspalveluihin voidaan paikantaa järjestelmän vahvuuksia sekä ongelmakohtia. Suomen terveydenhuoltojärjestelmän ongelmakohdat ja kriisiytyminen ovat viime vuosina olleet toistuvasti esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Keskustelua seuraamalla piirtyy kuva kansalaisten kasvavasta tyytymättömyydestä terveydenhuoltojärjestelmää ja sen palveluita kohtaan. Vuonna 2020 Suomeen rantautunut COVID-19-pandemia kuormitti terveydenhuollon tilannetta entisestään.
Tutkielman teoreettisen viitekehyksen ensimmäinen osa koostuu suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän rakenteen kuvauksesta, sen keskeisistä muutoksista vuosina 2002–2023 sekä ongelmakohdista. Toinen osa käsittää hyvinvointivaltion ja terveydenhuoltojärjestelmän legitimiteettiin sekä intressi-, ideologia- ja instituutionäkökulmiin keskittyvän teorian sekä aiempia tutkimuksia tyytyväisyydestä terveydenhuoltoon.
Tutkielman aineistoina hyödynnetään European Social Survey -aineistoja vuosilta 2002 ja 2021. Intressejä kuvaavina muuttujina käytetään sukupuolta, ikäluokkaa, koulutustaustaa, työmarkkina-asemaa, toimeentuloa, itsearvioitua terveydentilaa ja asuinpaikkaa. Ideologiaa kuvaavana muuttujana käytetään sijoittumista oikeisto-vasemmistoakselille. Analyysimenetelminä käytetään jatkuvan muuttujan tunnuslukuja (minimi-, maksimi- ja keskiarvot, mediaani sekä keskihajonta) ja lineaarista regressioanalyysia.
Tutkielman tulokset osoittavat suomalaisten olevan tyytyväisempiä terveyspalveluiden tasoon vuonna 2021 verrattuna vuoteen 2002. Intressi- ja ideologiaryhmistä naiset, toimeentulovaikeuksia kokevat ja terveydentilansa huonoksi tai kohtuulliseksi kokevat, suuren kaupungin lähiössä tai lähiseudulla asuvat sekä vasemmistoon identifioituvat osoittautuivat tyytymättömämmiksi terveyspalveluiden tasoa kohtaan. Lisäksi opiskelijoiden havaittiin olevan ansiotyössä käyviä tyytyväisempiä terveyspalveluihin. Ikäluokan ja koulutustason ei havaittu olevan yhteydessä tyytyväisyyteen. Tutkielman tulosten perusteella intressinäkökulma terveyspalveluiden tasoon kohdistuvan tyytyväisyyden selittäjänä ei saa johdonmukaista tukea, sillä tyytymättömimmiksi osoittautuivat ryhmät, joiden voidaan oman edun tavoittelun näkökulmasta katsoa hyötyvän eniten terveyspalveluista. Ideologianäkökulma puolestaan sai tulosten perusteella tukea. Jatkossa on tarpeellista tutkia terveyspalveluiden tasoon kohdistuvaa tyytyväisyyttä hyvinvointialueiden aloittamisen jälkeen sekä huomioida se, minkä terveydenhuoltojärjestelmän sektorin palveluita pääasiallisesti käytetään.