The bilateral low ankle brachial index and toe brachial index associates with poor cardiovascular and overall survival
Eklund, Arttu (2025-03-11)
The bilateral low ankle brachial index and toe brachial index associates with poor cardiovascular and overall survival
(11.03.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032019769
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032019769
Tiivistelmä
Background and Aims: Decreased values of ankle- and toe-brachial indices (ABI and TBI) measurements are notoriously associated with reduced survival, mainly due cardiovascular diseases. Vascular consultations often concern unilateral indices of affected limb, and epidemiological studies often account for the lowest of the values. This study shows the effect of bilaterally low ABI and TBI.
Methods: This register based retrospective study reviews baseline characteristics and overall- and cardiovascular survival of patients who were referred to Turku University Hospitals Vascular Laboratory for ABI and TBI measurements between Jan 2011 – Dec 2013 prior to a vascular consultation. Follow-up data was gathered until January 2020. Cox regression analyses and Kaplan-Mayer curves with log-rank tests were used to estimate survival.
Results: 2751 patients were included. 86.1% and 87.2% of patients had abnormal ABI and TBI, respectively. Mean and median survival was 63.9 and 75.0 months respectively. 1-, 3- and 5-years total and cardiovascular survival rate was highest in patients presenting with normal ABI or normal TBI (Log-rank p<0.05 for every group tested against normal category). The risk for total or cardiovascular mortality was increased in patients in abnormal ABI or TBI categories in Cox regression analysis. The Kaplan-Meier analyses with associated log-rank tests showed diminished survival in lower ABI categories, especially when indices measured from both legs were abnormal.
Conclusions: Bilaterally abnormal ABI and TBI are associated with reduced cardiovascular survival and increased risk for mortality. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää bilateraalisesti matalan nilkka-olkavarsipainesuhteen (ABI) ja varvasolkavarsipainesuhteen (TBI) vaikutusta kardiovaskulaariseen ja yleiseen eloonjäämiseen. Tutkimus toteutettiin takautuvasti Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin potilaista, jotka oli lähetetty Turun yliopistollisen keskussairaalaan ABI ja TBI mittauksiin 01/2011–12/2013 välisenä aikana. Potilaita seurattiin vuoden 2020 tammikuuhun saakka.
Tutkimuksessa seurattiin 2751 potilasta. Heiltä kerättiin demografiset tiedot iästä, sukupuolesta ja tautitaakasta, kuten esimerkiksi sepelvaltimotaudista, jotka voivat vaikuttaa ABI ja TBI tuloksiin. Mittaustulokset sekä demografiset tiedot saatiin elektronisesta potilastietokannasta. Eloonjäämistilastot saatiin tilastokeskuksen kuolinsyyrekisteristä. Tiedot koostettiin ja analysoitiin SPSS versiolla 27. Tilastollisena merkitsevyystestinä käytettiin Fischerin testiä, Studentin t-testiä sekä ANOVA:a. Eloonjäännin laskemisessa käytettiin Kaplan-Mayerin käyrää ja Coxin regressioanalyysiä.
Tutkimuksen potilaista 86,1 % oli epänormaali ABI ja 87,2 % oli epänormaali TBI. Epänormaalina pidettiin ABI tuloksia, jotka olivat <0,90 tai >1,40, ja TBI tuloksia, jotka olivat <0,70. ABI-tuloksissa raja-arvona pidettiin tuloksia välillä 0,91–0,99. Keskiarvollinen elossaoloaika mittauksista lähtien oli 63,8 kuukautta, ja mediaani 75,0 kuukautta.
Tutkimuksessa huomattiin, että 1-, 3- ja 5- vuoden sekä yleinen että kardiovaskulaarinen eloonjääminen oli korkein niillä, keiden ABI tai TBI tulokset olivat normaalit. Elossaoloaikoja vertailtiin, ja todettiin, että bilateraalisesti epänormaaleja tuloksia saaneilla potilailla eloonjääminen oli heikompaa verrattuna unilateraalisesti heikkoja tuloksia saaneisiin. Koko tutkimuksesta kaikista huonoiten selvisivät potilaat, joilla molempien jalkojen ABI tai TBI tulokset olivat hyvin matalat (ABI <0,24 tai TBI <0,25).
Tutkimusdatan perusteella voidaan todeta, että bilateraalinen ABI ja TBI mittaus antaa paremman kuvan kardiovaskulaarisesta tautitaakasta kuin unilateraalinen mittaustulos. Vain toisesta alaraajasta mitatut arvot eivät välttämättä anna tarpeeksi laajaa kuvaa potilaan kardiovaskulaarisesta tilasta.
Methods: This register based retrospective study reviews baseline characteristics and overall- and cardiovascular survival of patients who were referred to Turku University Hospitals Vascular Laboratory for ABI and TBI measurements between Jan 2011 – Dec 2013 prior to a vascular consultation. Follow-up data was gathered until January 2020. Cox regression analyses and Kaplan-Mayer curves with log-rank tests were used to estimate survival.
Results: 2751 patients were included. 86.1% and 87.2% of patients had abnormal ABI and TBI, respectively. Mean and median survival was 63.9 and 75.0 months respectively. 1-, 3- and 5-years total and cardiovascular survival rate was highest in patients presenting with normal ABI or normal TBI (Log-rank p<0.05 for every group tested against normal category). The risk for total or cardiovascular mortality was increased in patients in abnormal ABI or TBI categories in Cox regression analysis. The Kaplan-Meier analyses with associated log-rank tests showed diminished survival in lower ABI categories, especially when indices measured from both legs were abnormal.
Conclusions: Bilaterally abnormal ABI and TBI are associated with reduced cardiovascular survival and increased risk for mortality.
Tutkimuksessa seurattiin 2751 potilasta. Heiltä kerättiin demografiset tiedot iästä, sukupuolesta ja tautitaakasta, kuten esimerkiksi sepelvaltimotaudista, jotka voivat vaikuttaa ABI ja TBI tuloksiin. Mittaustulokset sekä demografiset tiedot saatiin elektronisesta potilastietokannasta. Eloonjäämistilastot saatiin tilastokeskuksen kuolinsyyrekisteristä. Tiedot koostettiin ja analysoitiin SPSS versiolla 27. Tilastollisena merkitsevyystestinä käytettiin Fischerin testiä, Studentin t-testiä sekä ANOVA:a. Eloonjäännin laskemisessa käytettiin Kaplan-Mayerin käyrää ja Coxin regressioanalyysiä.
Tutkimuksen potilaista 86,1 % oli epänormaali ABI ja 87,2 % oli epänormaali TBI. Epänormaalina pidettiin ABI tuloksia, jotka olivat <0,90 tai >1,40, ja TBI tuloksia, jotka olivat <0,70. ABI-tuloksissa raja-arvona pidettiin tuloksia välillä 0,91–0,99. Keskiarvollinen elossaoloaika mittauksista lähtien oli 63,8 kuukautta, ja mediaani 75,0 kuukautta.
Tutkimuksessa huomattiin, että 1-, 3- ja 5- vuoden sekä yleinen että kardiovaskulaarinen eloonjääminen oli korkein niillä, keiden ABI tai TBI tulokset olivat normaalit. Elossaoloaikoja vertailtiin, ja todettiin, että bilateraalisesti epänormaaleja tuloksia saaneilla potilailla eloonjääminen oli heikompaa verrattuna unilateraalisesti heikkoja tuloksia saaneisiin. Koko tutkimuksesta kaikista huonoiten selvisivät potilaat, joilla molempien jalkojen ABI tai TBI tulokset olivat hyvin matalat (ABI <0,24 tai TBI <0,25).
Tutkimusdatan perusteella voidaan todeta, että bilateraalinen ABI ja TBI mittaus antaa paremman kuvan kardiovaskulaarisesta tautitaakasta kuin unilateraalinen mittaustulos. Vain toisesta alaraajasta mitatut arvot eivät välttämättä anna tarpeeksi laajaa kuvaa potilaan kardiovaskulaarisesta tilasta.