Rasismia, realismia vai ”rakkautta isänmaata kohtaan”? : Rasismin määrittyminen kansanedustajien puheissa ja perussuomalaisten retoriset keinot rasismisyytöksiin vastatessa
Vehmas, Oona (2025-03-24)
Rasismia, realismia vai ”rakkautta isänmaata kohtaan”? : Rasismin määrittyminen kansanedustajien puheissa ja perussuomalaisten retoriset keinot rasismisyytöksiin vastatessa
(24.03.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025040825027
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025040825027
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan, millaisena ilmiönä kansanedustajat näkevät rasismin, sekä millaisia keinoja käyttäen perussuomalaiset irtautuvat heihin kohdistuvista rasismisyytöksistä. Kesällä 2023 Suomessa keskusteltiin poikkeuksellisen laajasti rasismista. Kesäkuussa uutisoitiin vasta muodostetun Petteri Orpon hallituksen ministerin kytköksistä äärioikeistoon, minkä jälkeen julkiseen keskusteluun nousivat kahden muun ministerin kirjoitukset, joita syytettiin rasistisiksi. ”Rasismikohun” myötä uutisoitiin ihmisten kokemuksista rasismista Suomessa. Lisäksi keskusteltiin siitä, mitä rasismi oikeastaan on. Kohu sai aikaan hallituskriisin ja perussuomalaisia vaadittiin irtautumaan rasismista. Lopulta hallitus ilmoitti laativansa eduskunnalle tiedonannon ”yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa”.
Tiedonantoa käsiteltiin eduskunnassa 6.9.2023 ja tutkielman aineistona toimii tämä eduskuntakeskustelu. Teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla tarkastellaan, millaiseksi ilmiöksi rasismi eri puolueiden kansanedustajien täystuntopuheissa määrittyy. Aineistosta etsitään yksilötason rasismiin ja rakenteelliseen rasismiin, kulttuuriseen ja biologiseen rasismiin sekä arkielämän rasismiin viittaavia kohtia. Toiseksi retorisen analyysin avulla tutkitaan, millaisia retorisia keinoja perussuomalaiset käyttävät rasismisyytöksiin vastatessaan. Retoriikkaa analysoidaan Arja Jokisen retoristen keinojen jaottelua soveltaen. Lisäksi teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla tarkastellaan perussuomalaisten keinoja vastata rasismisyytöksiin soveltaen Niko Hatakan, Mari K. Niemen ja Matti Välimäen teoreettista jaottelua. Hatakka, Niemi ja Välimäki jaottelevat rasismisyytöksiin vastaamisen strategiat hyökkääviin ja myöntyviin.
Kansanedustajien puheissa esiin nostettiin monia yksilötason rasismiin liittyviä ilmiöitä, kuten rasistiset ennakkoluulot, asenteet ja opit. Esiin nousi myös rasistinen toiminta, kuten epäkunnioittava käyttäytyminen, häirintä ja väkivalta. Myös rakenteellinen rasismi nostettiin laajasti esiin suoraan tai epäsuorasti. Se määrittyi muun muassa ilmiöksi, joka eriarvoistaa yhteiskuntaa ja kytkeytyy yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Runsaasti huomiota kiinnitettiin poliittisten päätösten synnyttämään rasismiin sekä rasismiin työelämässä ja koulutuksessa. Yksilötason rasismiin viitattiin merkittävissä määrin eri puolueiden kansanedustajien puheissa. Suhteutettuna kansanedustajien määrään rakenteellisesta rasismista puhuivat eniten vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n edustajat, kun taas selvästi vähiten ja yksiulotteisimmin sitä pitivät esillä perussuomalaisten kansanedustajat.
Kukaan kansanedustajista ei argumentoinut rasismin merkitsevän vain ihmisten arvottamista biologisten seikkojen perusteella. Rasismista puhuttaessa biologisten erontekojen rinnalla nostettiinkin esiin hyvin laajasti myös eronteot kulttuurin, kuten etnisen taustan, uskonnon ja kielen perusteella. Lisäksi arkielämän rasismiin viitattiin useissa puheenvuoroissa. Tällöin puhuttiin muun muassa rasismin yleisyydestä ja toistuvuudesta sekä rasismin kohteiden kokemuksista ja pahoinvoinnista.
Perussuomalaiset käyttivät rasismisyytöksiin vastatessaan useita retorisia keinoja: faktuaalistavaa argumentaatiota, etäännyttämistä omista intresseistä, kategorisointia, rinnastuksia, ääri-ilmaisuja, metaforia, kontrastipareja, ironiaa, määrällistämistä sekä puhujakategorialla oikeuttamista. Retoristen keinojen avulla muun muassa kuvattiin perussuomalaisten maahanmuuttopoliittiset linjat realistisina sekä syytettiin poliittisen vastapuolen ajavan rasismikeskustelun avulla omia poliittisia intressejään. Puheissa nojattiin hyvin vahvasti hyökkääviin strategioihin – rasismisyytöksiä ja puolueen vastuuttamista syytösten taustalla olevista asioista ei nähty perusteltuina
Tiedonantoa käsiteltiin eduskunnassa 6.9.2023 ja tutkielman aineistona toimii tämä eduskuntakeskustelu. Teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla tarkastellaan, millaiseksi ilmiöksi rasismi eri puolueiden kansanedustajien täystuntopuheissa määrittyy. Aineistosta etsitään yksilötason rasismiin ja rakenteelliseen rasismiin, kulttuuriseen ja biologiseen rasismiin sekä arkielämän rasismiin viittaavia kohtia. Toiseksi retorisen analyysin avulla tutkitaan, millaisia retorisia keinoja perussuomalaiset käyttävät rasismisyytöksiin vastatessaan. Retoriikkaa analysoidaan Arja Jokisen retoristen keinojen jaottelua soveltaen. Lisäksi teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla tarkastellaan perussuomalaisten keinoja vastata rasismisyytöksiin soveltaen Niko Hatakan, Mari K. Niemen ja Matti Välimäen teoreettista jaottelua. Hatakka, Niemi ja Välimäki jaottelevat rasismisyytöksiin vastaamisen strategiat hyökkääviin ja myöntyviin.
Kansanedustajien puheissa esiin nostettiin monia yksilötason rasismiin liittyviä ilmiöitä, kuten rasistiset ennakkoluulot, asenteet ja opit. Esiin nousi myös rasistinen toiminta, kuten epäkunnioittava käyttäytyminen, häirintä ja väkivalta. Myös rakenteellinen rasismi nostettiin laajasti esiin suoraan tai epäsuorasti. Se määrittyi muun muassa ilmiöksi, joka eriarvoistaa yhteiskuntaa ja kytkeytyy yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Runsaasti huomiota kiinnitettiin poliittisten päätösten synnyttämään rasismiin sekä rasismiin työelämässä ja koulutuksessa. Yksilötason rasismiin viitattiin merkittävissä määrin eri puolueiden kansanedustajien puheissa. Suhteutettuna kansanedustajien määrään rakenteellisesta rasismista puhuivat eniten vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n edustajat, kun taas selvästi vähiten ja yksiulotteisimmin sitä pitivät esillä perussuomalaisten kansanedustajat.
Kukaan kansanedustajista ei argumentoinut rasismin merkitsevän vain ihmisten arvottamista biologisten seikkojen perusteella. Rasismista puhuttaessa biologisten erontekojen rinnalla nostettiinkin esiin hyvin laajasti myös eronteot kulttuurin, kuten etnisen taustan, uskonnon ja kielen perusteella. Lisäksi arkielämän rasismiin viitattiin useissa puheenvuoroissa. Tällöin puhuttiin muun muassa rasismin yleisyydestä ja toistuvuudesta sekä rasismin kohteiden kokemuksista ja pahoinvoinnista.
Perussuomalaiset käyttivät rasismisyytöksiin vastatessaan useita retorisia keinoja: faktuaalistavaa argumentaatiota, etäännyttämistä omista intresseistä, kategorisointia, rinnastuksia, ääri-ilmaisuja, metaforia, kontrastipareja, ironiaa, määrällistämistä sekä puhujakategorialla oikeuttamista. Retoristen keinojen avulla muun muassa kuvattiin perussuomalaisten maahanmuuttopoliittiset linjat realistisina sekä syytettiin poliittisen vastapuolen ajavan rasismikeskustelun avulla omia poliittisia intressejään. Puheissa nojattiin hyvin vahvasti hyökkääviin strategioihin – rasismisyytöksiä ja puolueen vastuuttamista syytösten taustalla olevista asioista ei nähty perusteltuina