Ikkuna inkluusioon : Inkluusion diskurssit kasvatustieteellisen alan väitöskirjoissa vuosina 1990–2024
Ojala, Sanna (2025-02-26)
Ikkuna inkluusioon : Inkluusion diskurssit kasvatustieteellisen alan väitöskirjoissa vuosina 1990–2024
(26.02.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041527009
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041527009
Tiivistelmä
Opinnäytteessä on analysoitu 27 kasvatustieteellisen alan väitöskirjojen inkluusion määritelmiä. Aineisto muodostuu vuosina 1990–2024 Suomessa ilmestyneistä väitöskirjoista, joissa inkluusiota on käsitelty.
Väitöskirjoissa on tutkittu inkluusiota erityisen paljon vuosina 2006/2008–2012. Inkluusio määriteltiin väitöskirjoissa yleensä prosessiksi, sitä tutkittiin empiirisesti ja sen lähtökohtana olivat Unescon asiakirjat ja Salamancan julistus.
Tutkimuksen metodina on käytetty diskurssianalyysiä, mutta kuitenkin tässä tutkielmassa on käytetty muitakin metodeja kuten sisällönanalyysia ja systemaattista kirjallisuuskatsausta. Teoreettisena viitekehyksenä toimi väljästi Dysonin inkluusion diskurssien kategorisointi. Teoriaa mukautettiin suomalaiseen järjestelmään paremmin sopivaksi, jolloin saatiin institutionaalinen, pedagoginen, lääketieteellinen ja taloudellinen kategorisointi kuvaamaan erilaisia diskursseja. Institutionaalisessa diskurssissa inkluusio koettiin velvoittavana mm. säädösten, sopimusten ja peruskoulun alkuperäisen idean vuoksi. Väitöskirjoissa perusopetuslain mahdollinen inklusiivisyys ei herättänyt tutkijoissa mielenkiintoa. Pedagogisessa diskurssissa korostettiin inkluusion prosessinomaisuutta ja inkluusiota kasvatuksena; määrittely jäi institutionaalista diskurssia suppeammaksi ja epämääräisemmäksi, jolloin tärkeämpää onkin, miten pedagogista diskurssia tuotettiin.
Lääketieteellinen diskurssi osoittautui vaikeimmin kategorisoitavaksi diskurssiksi. Lääketieteellisemmässä diskurssissa medikaalisaatio näyttäytyi tärkeänä kehityskulkuna. Tähän lukeutui tuen kolmiportaisuuden käsittely inkluusiota edistävänä tekijänä. Myös tarkasteluajanjakson alussa väitöskirjoissa saattoikin vielä esiintyä oppilaiden diagnosointia erityisopetuksen lähtökohdista. Kuitenkin vain yhdessä vuonna 2002 ilmestyneessä väitöskirjassa toivottiin inkluusion lisäksi myös segregaation mahdollistamista. Oppilaiden luokittelua medikaalisesti kritisoitiin kuitenkin kauttaaltaan useissa eri diskursseissa, joten lääketieteellinen diskurssi sekoittui muihin diskursseihin.
Taloudellista diskurssia inkluusiosta ei ollut mahdollista analysoida, koska sitä esiintyi vain muutamissa väitöskirjoissa. Vain kolmessa väitöskirjassa inkluusion kustannustehokkuus tuotiin esille. Samalla interdisplinaarisuus oikeustieteiden ja kasvatustieteellisen tutkimuksen kesken voimistui tarkastelujakson loppupuolella. Väitöskirjoja ei voitu luokitella kuuluvaksi yhteen ainoaan diskurssiin, vaan diskurssit esiintyivät kaleidoskooppisesti. Vain muutamassa väitöskirjassa oli ihanteena ja suuntauksena puhtaasti täysinkluusio.
Väitöskirjoissa inkluusion kritiikkiä esiintyi vähän. Perusteluja luokkamuotoisen erityisopetuksen puolesta ei esiintynyt. Peilaamalla inkluusion diskursseja erityisopetuksen narraatiota ja erityisesti erityisen tuen oppilaiden määrän ja ADHD-lääkityksen kasvua vasten on syytä olettaa, että lääketieteellinen diskurssi määrittelee inkluusion mahdollisuuksia. Systemaattiseenkin kirjallisuuskatsaukseen perustuvan väitöskirjojen analysoinnin tärkeimpänä lopputuloksena saattoikin olla uusien, relevanttien tutkimuskysymysten löytäminen.
Väitöskirjoissa on tutkittu inkluusiota erityisen paljon vuosina 2006/2008–2012. Inkluusio määriteltiin väitöskirjoissa yleensä prosessiksi, sitä tutkittiin empiirisesti ja sen lähtökohtana olivat Unescon asiakirjat ja Salamancan julistus.
Tutkimuksen metodina on käytetty diskurssianalyysiä, mutta kuitenkin tässä tutkielmassa on käytetty muitakin metodeja kuten sisällönanalyysia ja systemaattista kirjallisuuskatsausta. Teoreettisena viitekehyksenä toimi väljästi Dysonin inkluusion diskurssien kategorisointi. Teoriaa mukautettiin suomalaiseen järjestelmään paremmin sopivaksi, jolloin saatiin institutionaalinen, pedagoginen, lääketieteellinen ja taloudellinen kategorisointi kuvaamaan erilaisia diskursseja. Institutionaalisessa diskurssissa inkluusio koettiin velvoittavana mm. säädösten, sopimusten ja peruskoulun alkuperäisen idean vuoksi. Väitöskirjoissa perusopetuslain mahdollinen inklusiivisyys ei herättänyt tutkijoissa mielenkiintoa. Pedagogisessa diskurssissa korostettiin inkluusion prosessinomaisuutta ja inkluusiota kasvatuksena; määrittely jäi institutionaalista diskurssia suppeammaksi ja epämääräisemmäksi, jolloin tärkeämpää onkin, miten pedagogista diskurssia tuotettiin.
Lääketieteellinen diskurssi osoittautui vaikeimmin kategorisoitavaksi diskurssiksi. Lääketieteellisemmässä diskurssissa medikaalisaatio näyttäytyi tärkeänä kehityskulkuna. Tähän lukeutui tuen kolmiportaisuuden käsittely inkluusiota edistävänä tekijänä. Myös tarkasteluajanjakson alussa väitöskirjoissa saattoikin vielä esiintyä oppilaiden diagnosointia erityisopetuksen lähtökohdista. Kuitenkin vain yhdessä vuonna 2002 ilmestyneessä väitöskirjassa toivottiin inkluusion lisäksi myös segregaation mahdollistamista. Oppilaiden luokittelua medikaalisesti kritisoitiin kuitenkin kauttaaltaan useissa eri diskursseissa, joten lääketieteellinen diskurssi sekoittui muihin diskursseihin.
Taloudellista diskurssia inkluusiosta ei ollut mahdollista analysoida, koska sitä esiintyi vain muutamissa väitöskirjoissa. Vain kolmessa väitöskirjassa inkluusion kustannustehokkuus tuotiin esille. Samalla interdisplinaarisuus oikeustieteiden ja kasvatustieteellisen tutkimuksen kesken voimistui tarkastelujakson loppupuolella. Väitöskirjoja ei voitu luokitella kuuluvaksi yhteen ainoaan diskurssiin, vaan diskurssit esiintyivät kaleidoskooppisesti. Vain muutamassa väitöskirjassa oli ihanteena ja suuntauksena puhtaasti täysinkluusio.
Väitöskirjoissa inkluusion kritiikkiä esiintyi vähän. Perusteluja luokkamuotoisen erityisopetuksen puolesta ei esiintynyt. Peilaamalla inkluusion diskursseja erityisopetuksen narraatiota ja erityisesti erityisen tuen oppilaiden määrän ja ADHD-lääkityksen kasvua vasten on syytä olettaa, että lääketieteellinen diskurssi määrittelee inkluusion mahdollisuuksia. Systemaattiseenkin kirjallisuuskatsaukseen perustuvan väitöskirjojen analysoinnin tärkeimpänä lopputuloksena saattoikin olla uusien, relevanttien tutkimuskysymysten löytäminen.