CB1-reseptoreiden esiintyvyys nucleus caudatuksessa ja putamenissa Parkinsonin taudissa käyttäen PET-merkkiainetta 18F-FMPEP-d2
Kähkönen, Inka (2025-04-04)
CB1-reseptoreiden esiintyvyys nucleus caudatuksessa ja putamenissa Parkinsonin taudissa käyttäen PET-merkkiainetta 18F-FMPEP-d2
(04.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041527407
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041527407
Tiivistelmä
Parkinsonin tauti on yleinen hermostoa rappeuttava sairaus, jonka esiintyvyys on väestön ikääntyessä kasvamassa. Parkinsonin tautiin ei ole olemassa parantavaa eikä taudin kulkua hidastavaa hoitoa ja uusia hoitomuotoja etsitään jatkuvasti. Tämän tutkimuksen taustalla ovat aiemmat tutkimukset, joissa 18FFDOPA- merkkiaineella on havaittu Parkinson-potilaiden aivoissa alueellisia eroja dopaminergisen toiminnan heikkenemisessä. Tarkoituksena oli selvittää, havaitaanko merkkiaineella 18F-FMPEP-d2 samanlaisia alueellisia eroja.
Tutkimusaineisto koostui 16 potilaasta, jotka kaikki sairastivat Parkinsonin tautia. Kaikkien diagnoosi oli varmistettu 18F-FDOPA-kuvantamisella. Tutkimuksessa potilaille tehtiin PET-kuvaus kahteen kertaan käyttäen merkkiainetta 18F-FMPEP-d2. Ensimmäisen kuvauksen aikana potilailla oli Parkinson-lääkitys normaalisti käytössä. Toisen kuvauksen ajaksi lääkitys oli tauotettu. 18F-FMPEP-d2-merkkiaineen sitoutumisen arviointiin käytettiin Logan-metodilla arvioitua jakautumistilavuutta (distribution volume, Vt). 18FFDOPA: n arvioimiseksi käytettiin Patlakin menetelmää, jossa merkkiaineen sitoutumista kuvastaa Ki (influx constant). Tutkittavien aivoalueiden ROIt (Regions of Interest) määriteltiin MNI-templaattiin.
Tutkimuksessa ei havaittu 18F-FMPEP-d2-merkkiaineen sitoutumisessa merkittäviä alueellisia eroja. 18F-FMPEP-d2:n Vt-arvojen ja 18F-FDOPA:n Kiarvojen välillä ei todettu tilastollisesti merkittävää korrelaatiota millään tutkitulla aivoalueella. Vaikuttaisi siis siltä, etteivät CB1-reseptoreiden esiintyvyyden muutokset ole yhteydessä nigrostriataalisten projektioiden vähenemiseen Parkinson-potilailla.
Tutkimusaineisto koostui 16 potilaasta, jotka kaikki sairastivat Parkinsonin tautia. Kaikkien diagnoosi oli varmistettu 18F-FDOPA-kuvantamisella. Tutkimuksessa potilaille tehtiin PET-kuvaus kahteen kertaan käyttäen merkkiainetta 18F-FMPEP-d2. Ensimmäisen kuvauksen aikana potilailla oli Parkinson-lääkitys normaalisti käytössä. Toisen kuvauksen ajaksi lääkitys oli tauotettu. 18F-FMPEP-d2-merkkiaineen sitoutumisen arviointiin käytettiin Logan-metodilla arvioitua jakautumistilavuutta (distribution volume, Vt). 18FFDOPA: n arvioimiseksi käytettiin Patlakin menetelmää, jossa merkkiaineen sitoutumista kuvastaa Ki (influx constant). Tutkittavien aivoalueiden ROIt (Regions of Interest) määriteltiin MNI-templaattiin.
Tutkimuksessa ei havaittu 18F-FMPEP-d2-merkkiaineen sitoutumisessa merkittäviä alueellisia eroja. 18F-FMPEP-d2:n Vt-arvojen ja 18F-FDOPA:n Kiarvojen välillä ei todettu tilastollisesti merkittävää korrelaatiota millään tutkitulla aivoalueella. Vaikuttaisi siis siltä, etteivät CB1-reseptoreiden esiintyvyyden muutokset ole yhteydessä nigrostriataalisten projektioiden vähenemiseen Parkinson-potilailla.