Mikä sosiaalityössä motivoi? : Sosiaalityöntekijöiden näkökulmia sosiaalityön tehtävien kehittämiseen
Jalanko, Katri (2025-04-07)
Mikä sosiaalityössä motivoi? : Sosiaalityöntekijöiden näkökulmia sosiaalityön tehtävien kehittämiseen
Jalanko, Katri
(07.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041627930
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041627930
Tiivistelmä
Sosiaalityön tehtävä on edistää hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta yksilö-, yhteisö- ja yhteiskuntatasolla. Ammattia onkin sen syntymästä lähtien luonnehdittu sekä yksittäisten ihmisten auttamistyöksi että yhteiskunnalliseksi vaikuttamistyöksi. Asiakastyö on silti jo pitkään ollut vallitsevin käytäntö julkisen sektorin sosiaalityössä. Ajankohtaisen tutkimuksen mukaan suurin osa sosiaalityön pääaineopiskelijoista preferoi asiantuntija- ja kehittämistehtäviä sekä rakenteellista vaikuttamistyötä, ja vain alle puolet sosiaalityön opiskelijoista haluaisi valmistuttuaan tehdä asiakastyötä. Hyvinvointialueilla onkin merkittäviä saatavuusongelmia pätevistä sosiaalityöntekijöistä, vaikka heitä on ammattihenkilörekisterissä tuhansittain yli hyvinvointialueiden tarpeiden. Paremmat työolot ja palkkaus saavat sosiaalityöntekijät hakeutumaan muualle töihin. Sosiaalityöntekijöiden työuria kuormittavat erityisesti työn vaativuus, vastuullisuus ja eettinen kuormitus, sekä työmäärä, resurssipula ja tehokkuusvaatimukset. Työvoimaennusteen mukaan vuosikymmeniä kestänyt pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä tulee jatkossa vain kasvamaan.
Hyvinvointialueiden rekrytointihaasteita yritetään tällä hetkellä korjata ammattihenkilölainsäädännön muutoksella, joka madalsi sosiaalityöntekijöiden sijaispätevyyden koulutus- ja kelpoisuusvaatimuksia. Sosiaalityöntekijöiden määrällinen lisäys ei kuitenkaan ratkaise työntekijäpulaa, mikäli hyvinvointialueet eivät onnistu houkuttelemaan sosiaalityöntekijöitä virkatehtäviin, eivätkä sosiaalityön opiskelijat valmistuttuaan ole kiinnostuneita toimimaan asiakastyötehtävissä. Sosiaalityöntekijöiden saatavuuden ja asiakasturvallisuuden parantamiseksi on tärkeää tutkia mikä sosiaalityöntekijöitä motivoi, ja miten sosiaalityöntekijöiden tehtäviä tulisi kehittää, jotta ne houkuttelisivat päteviä sosiaalityöntekijöitä hakeutumaan töihin hyvinvointialueille.
Tutkimuskysymykseni on: Millaiset sosiaalityön tehtävät motivoivat sosiaalityöntekijöitä, ja miten sosiaalityöntekijät kehittäisivät sosiaalityön tehtäviä? Teoreettisena viitekehyksenä käytän sosiaalityön arvoja sekä Malcolm Paynen sosiaalityön näkökulmia. Lisäksi hyödynnän Edward Decin ja Richard Ryanin motivaatioteoriaa. Aineiston keräsin avoimia kysymyksiä sisältävällä verkkolomakkeella Sosiaalityöntekijöiden uraverkosto -nimisessä Facebook-ryhmässä sekä yhdellä hyvinvointialueella keväällä 2024. Vastauksia kertyi yhteensä 41.
Teoriaohjaavan sisällönanalyysina avulla sosiaalityöntekijöitä motivoivat tehtävät ja tekijät jäsentyivät kolmeksi teemaksi; sosiaalityön tehtävät, työtä tukevat tekijät sekä mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen. Sosiaalityöntekijöitä motivoi pitkäjänteinen, tavoitteellinen asiakastyö, jonka rinnalla heillä on mahdollisuus tehdä sosiaalityön kehittämis-, tutkimus- ja vaikuttamistehtäviä. Sosiaalityöntekijät kertoivat myös unelmatyökseen asiakastyön, jonka ohella suurin osa halusi tehdä sosiaalityötä sen laajemmassa yhteiskunnallisessa merkityksessä. Sosiaalityöntekijöiden unelmatyötä kuvaavat tehtävät ja työnkuvat vastasivat pitkälti rakenteellisen sosiaalityön määritelmää. Rakenteellisella sosiaalityöllä tarkoitan yksilö- ja yhteiskuntatasolla tehtävää sosiaalityötä; tietoon perustuvaa, yksilöitä ja yhteisöjä valtaistavaa asiakastyötä, sekä laajemmin sosiaalityötä ja koko yhteiskuntaa tutkivaa ja kehittävää muutostyötä.
Tutkimukseni toi esille sosiaalityön motivaatiotekijöiden kulminoituvan sosiaalityöntekijöiden yhteiskuntatieteellisen asiantuntijuuden ja monipuolisen osaamisen arvostamiseen. Käytännössä ammatin tunnustaminen tarkoittaa sosiaalityöntekijöille mahdollisuutta tehdä sosiaalityötä sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla. Sosiaalityön tehtävien kehittäminen sosiaalityöntekijöiden toivomaan suuntaan mahdollistaisi sosiaalityöntekijöille ammatin arvojen mukaisen, eettisesti kestävän sosiaalityön tekemisen sekä oman osaamisen monipuolisen hyödyntämisen ja ammatillisen kehittymisen. Sosiaalityön veto- ja pitovoimatekijöitä ovat siten mahdollisuus tehdä kokonaisvaltaista, sosiaalityön arvoihin perustuvaa ja myös lakeihin kirjattua tavoitteellista asiakastyötä sekä sosiaalityön tutkimus-, kehittämis-, ja vaikuttamistehtäviä yksilötyön rinnalla. Tutkielmani aineiston perusteella ja sosiaalityön arvoihin, näkökulmiin sekä motivaatioteoriaan peilaten sosiaalityöntekijöiden tehtäviä tulisi kehittää siten, että ne vastaisivat rakenteellisen sosiaalityön määritelmää.
Hyvinvointialueiden rekrytointihaasteita yritetään tällä hetkellä korjata ammattihenkilölainsäädännön muutoksella, joka madalsi sosiaalityöntekijöiden sijaispätevyyden koulutus- ja kelpoisuusvaatimuksia. Sosiaalityöntekijöiden määrällinen lisäys ei kuitenkaan ratkaise työntekijäpulaa, mikäli hyvinvointialueet eivät onnistu houkuttelemaan sosiaalityöntekijöitä virkatehtäviin, eivätkä sosiaalityön opiskelijat valmistuttuaan ole kiinnostuneita toimimaan asiakastyötehtävissä. Sosiaalityöntekijöiden saatavuuden ja asiakasturvallisuuden parantamiseksi on tärkeää tutkia mikä sosiaalityöntekijöitä motivoi, ja miten sosiaalityöntekijöiden tehtäviä tulisi kehittää, jotta ne houkuttelisivat päteviä sosiaalityöntekijöitä hakeutumaan töihin hyvinvointialueille.
Tutkimuskysymykseni on: Millaiset sosiaalityön tehtävät motivoivat sosiaalityöntekijöitä, ja miten sosiaalityöntekijät kehittäisivät sosiaalityön tehtäviä? Teoreettisena viitekehyksenä käytän sosiaalityön arvoja sekä Malcolm Paynen sosiaalityön näkökulmia. Lisäksi hyödynnän Edward Decin ja Richard Ryanin motivaatioteoriaa. Aineiston keräsin avoimia kysymyksiä sisältävällä verkkolomakkeella Sosiaalityöntekijöiden uraverkosto -nimisessä Facebook-ryhmässä sekä yhdellä hyvinvointialueella keväällä 2024. Vastauksia kertyi yhteensä 41.
Teoriaohjaavan sisällönanalyysina avulla sosiaalityöntekijöitä motivoivat tehtävät ja tekijät jäsentyivät kolmeksi teemaksi; sosiaalityön tehtävät, työtä tukevat tekijät sekä mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen. Sosiaalityöntekijöitä motivoi pitkäjänteinen, tavoitteellinen asiakastyö, jonka rinnalla heillä on mahdollisuus tehdä sosiaalityön kehittämis-, tutkimus- ja vaikuttamistehtäviä. Sosiaalityöntekijät kertoivat myös unelmatyökseen asiakastyön, jonka ohella suurin osa halusi tehdä sosiaalityötä sen laajemmassa yhteiskunnallisessa merkityksessä. Sosiaalityöntekijöiden unelmatyötä kuvaavat tehtävät ja työnkuvat vastasivat pitkälti rakenteellisen sosiaalityön määritelmää. Rakenteellisella sosiaalityöllä tarkoitan yksilö- ja yhteiskuntatasolla tehtävää sosiaalityötä; tietoon perustuvaa, yksilöitä ja yhteisöjä valtaistavaa asiakastyötä, sekä laajemmin sosiaalityötä ja koko yhteiskuntaa tutkivaa ja kehittävää muutostyötä.
Tutkimukseni toi esille sosiaalityön motivaatiotekijöiden kulminoituvan sosiaalityöntekijöiden yhteiskuntatieteellisen asiantuntijuuden ja monipuolisen osaamisen arvostamiseen. Käytännössä ammatin tunnustaminen tarkoittaa sosiaalityöntekijöille mahdollisuutta tehdä sosiaalityötä sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla. Sosiaalityön tehtävien kehittäminen sosiaalityöntekijöiden toivomaan suuntaan mahdollistaisi sosiaalityöntekijöille ammatin arvojen mukaisen, eettisesti kestävän sosiaalityön tekemisen sekä oman osaamisen monipuolisen hyödyntämisen ja ammatillisen kehittymisen. Sosiaalityön veto- ja pitovoimatekijöitä ovat siten mahdollisuus tehdä kokonaisvaltaista, sosiaalityön arvoihin perustuvaa ja myös lakeihin kirjattua tavoitteellista asiakastyötä sekä sosiaalityön tutkimus-, kehittämis-, ja vaikuttamistehtäviä yksilötyön rinnalla. Tutkielmani aineiston perusteella ja sosiaalityön arvoihin, näkökulmiin sekä motivaatioteoriaan peilaten sosiaalityöntekijöiden tehtäviä tulisi kehittää siten, että ne vastaisivat rakenteellisen sosiaalityön määritelmää.