Kliinisen neurofysiologian osastolla työskentelevien hoitajien EEG-rekisteröintiosaaminen
Linnavuori, Elina (2021-04-09)
Kliinisen neurofysiologian osastolla työskentelevien hoitajien EEG-rekisteröintiosaaminen
(09.04.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042928015
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042928015
Tiivistelmä
Elektroenkefalografia (EEG) on kliinisen neurofysiologian tutkimus, jossa mitataan aivojen sähköistä toimintaa. EEG-tutkimuksessa hoitaja on merkittävässä roolissa rekisteröinnin laadun ja tarkkojen tulosten varmistamiseksi. Aikaisempien tutkimuksien mukaan EEG-rekisteröintiosaamiseen vaikuttaa saatu EEG-koulutus. Suomessa kliinisen neurofysiologian osastolla työskentelevien hoitajien koulutustausta vaihtelee, eikä aiheesta löydy julkaistuja tutkimuksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida kliinisen neurofysiologian osastolla työskentelevien hoitajien EEG-rekisteröintiosaamista itsearvioituna ja objektiivisesti arvioiden.
Tutkimus oli kuvaileva poikkileikkaustutkimus. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Suomen neljän yliopistollisen sairaalan kliinisen neurofysiologian osastoilla työskentelevät hoitajat. Tutkimusaineisto kerättiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä hoitajien EEG-rekisteröintiosaamismittarilla. Mittari koostui taustatiedoista, itsearvioinnista sekä testiosiosta. Mittarin sisältövaliditeetin varmistamisessa käytettiin asiantuntijapaneelia. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin.
Kyselyyn vastasi 65 henkilöä (vastausprosentti 80 %), heistä 34 oli sairaanhoitajia ja 31 laboratoriohoitajia/bioanalyytikoita. Parhaat itsearvioinnit liittyivät potilaan havainnointiin ja heikoimmat EEG-teoriasaamiseen. Suurin osa vastaajista sai testiosiosta täydet 6 pistettä (max 6p). Subjektiivisen itsearvioudun EEG-rekisteröintiosaamisen ja taustamuuttujista iän, työkokemuksen ja oman tyytyväisyyden EEG-rekisteröintiosaamiseen välillä oli positiivinen korrelaatio. Myös vastaajat, jotka olivat perehtyneet EEG-suosituksiin ja osallistuivat työpaikan ulkopuolisiin koulutuksiin arvioivat osaamisensa tilastollisesti paremmaksi (p <0,05). Objektiivisessa testiosiossa vastaajat, jotka lukivat EEG-kirjallisuutta omatoimisesti, tunnistavat artefaktit paremmin (p = 0,005).
Kliinisen neurofysiologian osastolla työskentelevien hoitajien EEG-rekisteröintiosaaminen oli kokonaisuutena hyvällä tasolla subjektiivisesti sekä objektiivisesti arvioiden, mitä pidetäänkin kansainvälisissä suosituksissa vähimmäisvaatimuksena EEG-rekisteröinnin toteutukseen. Tulevaisuudessa EEG-rekisteröintiosaamista voitaisiin mahdollisesti kehittää tarjoamalla lisää kohdennettua koulutusta EEG:n perusteista bioanalyytikkokoulutuksen aikana sekä työuran eri vaiheissa. Hoitajien EEG-rekisteröintiosaamismittaria olisi tarpeellista jatkokehittää liittämällä mukaan myös EEG:n tulkintaosaamista, jotta saataisiin tarkempaa tietoa KNF-hoitajien osaamistarpeista.
Tutkimus oli kuvaileva poikkileikkaustutkimus. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Suomen neljän yliopistollisen sairaalan kliinisen neurofysiologian osastoilla työskentelevät hoitajat. Tutkimusaineisto kerättiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä hoitajien EEG-rekisteröintiosaamismittarilla. Mittari koostui taustatiedoista, itsearvioinnista sekä testiosiosta. Mittarin sisältövaliditeetin varmistamisessa käytettiin asiantuntijapaneelia. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin.
Kyselyyn vastasi 65 henkilöä (vastausprosentti 80 %), heistä 34 oli sairaanhoitajia ja 31 laboratoriohoitajia/bioanalyytikoita. Parhaat itsearvioinnit liittyivät potilaan havainnointiin ja heikoimmat EEG-teoriasaamiseen. Suurin osa vastaajista sai testiosiosta täydet 6 pistettä (max 6p). Subjektiivisen itsearvioudun EEG-rekisteröintiosaamisen ja taustamuuttujista iän, työkokemuksen ja oman tyytyväisyyden EEG-rekisteröintiosaamiseen välillä oli positiivinen korrelaatio. Myös vastaajat, jotka olivat perehtyneet EEG-suosituksiin ja osallistuivat työpaikan ulkopuolisiin koulutuksiin arvioivat osaamisensa tilastollisesti paremmaksi (p <0,05). Objektiivisessa testiosiossa vastaajat, jotka lukivat EEG-kirjallisuutta omatoimisesti, tunnistavat artefaktit paremmin (p = 0,005).
Kliinisen neurofysiologian osastolla työskentelevien hoitajien EEG-rekisteröintiosaaminen oli kokonaisuutena hyvällä tasolla subjektiivisesti sekä objektiivisesti arvioiden, mitä pidetäänkin kansainvälisissä suosituksissa vähimmäisvaatimuksena EEG-rekisteröinnin toteutukseen. Tulevaisuudessa EEG-rekisteröintiosaamista voitaisiin mahdollisesti kehittää tarjoamalla lisää kohdennettua koulutusta EEG:n perusteista bioanalyytikkokoulutuksen aikana sekä työuran eri vaiheissa. Hoitajien EEG-rekisteröintiosaamismittaria olisi tarpeellista jatkokehittää liittämällä mukaan myös EEG:n tulkintaosaamista, jotta saataisiin tarkempaa tietoa KNF-hoitajien osaamistarpeista.